.....

    Aamunavaus                                                                   

    Yläaste / Maakuntaviikko

    22.11.2002

     

    Huomenta kaikki sielut!

     

    ”Muistan sen kirkkaan päivän..”

    Muistatkos sinä 70-luvun? Muistatko ensimmäiset Ladat maantiellä? Maitolaiturit, heinäpellot, hevosen, jonka kärryihin heiniä koottiin? Muistatko nuoruuden, Beatlesin, Elviksen? Ethän sinä sitä voi oikein muista. Mutta kysypä kotona äidiltä tai isältä, millainen oli paras vuosikymmen, 70-luku? Ehkäpä joku opettajakin on niin vanha, että muistaa, häneltäkin voit kysyä.

    Mutta 70-luvusta muistan myös erään toisen kirkkaan päivän.

     

    Muistan sen kirkkaan päivän, kun..

    Oli kevättalvi vuonna 1974. Istuin silloisen keskikoulun neljännen, nykyisen yläkoulun 8:en luokan pulpetissa, jossakin tuossa nykyisen L4:n paikkeilla. Rehtori Pentti Lappalainen katkaisi koulutyön kuulutuksella kesken tunnin. Hän lienee siihen aikaan ollut myös Kontiolahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Rehtori sanoi saaneensa kirjeen opetusministeriöstä silloiselta opetusministeriltä Ulf Sundquistilta. Kirjeessä kerrottiin, että Kontiolahden kunnalle oli myönnetty lupa perustaa lukio. Lukio voisi aloittaa jo seuraavana syksynä.

     

    Minä katselin ikkunasta ulos. Ajatukseni lensivät. Mietin omaa koulunkäyntiäni. Rehtorin sanat saivat ajatukseni lentämään.  Koulunkäyntini oli kolme edellistä vuotta mennyt aivan penkin alle. Olin saanut nelosia, muutaman kerran ehdotkin. Vasta nyt neljännen syksyllä olin alkanut saada kiinni opiskelusta. Olin tajunnut, että ainoa tie selvitä koulusta, on istua iltaisin kotona pöydän ääreen ja lukea, lukea ja taas lukea.

     

    Ajattelin rehtorin sanoja. Entäs jos minäkin pyrkisin lukioon. Tiesin, ettei minulla ollut mahdollisuutta käydä lukiota kaupungissa. Se oli kerta kaikkiaan liian kaukana, 60 km:n päässä. Tuona keväisen kirkkaana päivänä heräsin ensimmäisen kerran miettimään sitä, mitä tekisin koulun jälkeen. Mitä elämälläni tekisin? Minne menisin, kun oppivelvollisuus päättyy? Mitä minusta isona tulee?

     

    Ja niin aikanaan aloitin lukioni tuossa keltaisessa puutalossa, jossa nykyään toimii kansalaisopisto. En koskaan kuvitellutkaan, että joskus tulisin tänne takaisin - opettajaksi vanhaan keskikouluuni tai lukioon. Niin vain kävi. Mutta sen tiedän, että ilman omaa lukiota se ei olisi ollut mahdollista.

    Niin on käynyt monen muunkin kohdalla. Siksi arvostan suunnattoman korkealle sitä kunnanisiemme päätöstä kolmen vuosikymmenen takaa, jolla he anoivat lupaa perustaa lukio kuntaan. He halusivat oman kunnan nuorille mahdollisuuden kouluttautua uusiin ammatteihin. He ymmärsivät, että maa- ja metsätalouden vanhat ammatit eivät enää täällä tule suuria joukkoja elättämään. On lähdettävä yliopistoihin, etsittävä muita ammatteja, haettava elämäntehtävää jostakin muualta. Nämä vanhat kunnanisät ja -äidit olivat kauaskatseisia, sydämensivistyneitä maaseudun ihmisiä. He halusivat lapsilleen ja nuorilleen jotakin parempaa. Mahdollisuuden kouluttautua ja opiskella. Siihen ei minun isälläni tai äidilläni eikä heidän sukupolvellaan ollut mitään mahdollisuutta.

     

    Mutta niin he ajattelivat lastensa parasta ja toivon hartaasti, että nykyisetkin päättäjät ajattelevat niin. Siinä ajatellaan sinuakin. Sinuakin varten tätä koulua ylläpidetään. Sinullekin tarjotaan jatkokoulutuspaikkoja joko tässä lukiossa tai kaupungin muissa toisen asteen oppilaitoksissa. Se on Sinun mahdollisuutesi. Sinulle on tie auki ammatteihin ja sivistykseen. Opiskeluasi tuetaan kaikin tavoin. Saat ilmaisen opetuksen, kouluruoan, matkojasi maksetaan. Olet etuoikeutettu tässä suhteessa tämän maailman lasten joukossa.

    Arvosta tätä mahdollisuutta. Opiskele, lue ahkerasti! Suunnittele elämänuraasi ja koulutustasi. Aseta työllesi päämääriä, tavoitteita, unelmia. Ehkä kaikki unelmat eivät toteudu, mutta tärkeintä on, että ilman unelmia ei jaksa elää. Unelmat antavat elämällesi siivet. Niin minullekin silloin kerran keväisen kirkkaana päivänä. Sinuun uskotaan ja sinun toivotaan kerran arvostavan kotiseutuasi ja kasvualustaasi niin, että teet täällä työtäsi tai teet jossakin muualla työtäsi kotiseutusi parhaaksi.

    Näillä sanoilla.

     

    Tervetuloa aikanaan Kontiolahden lukioon.



    takaisin etusivulle


Ilpo Saarelainen
ilpo.saarelainenÄTkontiolahti.fi
kotisivut
Kontiolahden lukio