Pieni Joulupuhe                                                              22.12.2010

Lukion jouluhetki
Kontiolahden kirkko

”Olet kuiskaus tuulessa,

Olet valo tähdissä,

Olet kaipaus rinnassa,

Nuku rauhassa syvässä unessa!”

Näin kirjoitti jäähyväissanoikseen nuorelle puolisolleen nuori nainen, vain muutaman vuoden teitä vanhempi. Huomenna siunaamme haudan lepoon tämän nuoren miehen, oppilaani muutaman vuoden takaa. He perustivat äskettäin perheen, odottivat pian syntyvää lasta, unelmoivat ajasta pienen lapsen kanssa. Nyt häntä ei enää ole. Hän on tähtenä taivaalla, kaipauksena, muistona. Heillä on toisenlainen joulu.

Näitä saattomatkoja on tänä syksynä ollut monta. Olen saatellut matkaan ystäviä, luokkatoverin, oppilaan. Tiedän, että niin on monella teilläkin. Sinullakin on tämän kuluneen vuoden aikana ollut edessäsi lohduton suru. Olet menettänyt jonkun läheisesi, tärkeän ihmisen. On ollut pakko luopua, jättää jäähyväiset, kohdata mykkä suru, menetys, lohduton ikävä. Tai olet kodissasi tai elämässäsi kohdannut jonkin muun ylipääsemättömältä tuntuvan vastoinkäymisen, sairauden, menetyksen.

Siitä huolimatta on pitänyt koettaa jaksaa. Nousta joka aamu vuoteesta. Kulkea kouluun, yrittää opiskella, kohdata toisten ihmisten kasvot. Nähdä toisten ilo, kun omassa sydämessä on vain surua ja ikävää.

Läheisen ihmisen menettäminen, ero tai muu suru, menetys, vastoinkäyminen tekee elämästä ankaran. Elämä ei tunnu mielekkäältä. Ei jaksaisi elää, ei iloita. Monena aamuna tuntuu etten jaksa, en selviä.

Emme arvaa aina tässä arjessa, miten suurten murheiden, menetysten, surun kanssa toiset meistä kamppailevat. Emme aina näe toisen vastoinkäymisiä, mykkää surua. Herkästi valitamme pienistä asioista. Kuppimme kaatuu bussin myöhästymiseen, huonoon numeroon, toisen saamattomuuteen tai nuoren kypsymättömyyteen. Emmekä näe, että toinen kamppailee paljon suurempien surujen ja menetysten kanssa.

Siksi olisi koetettava ajatella, ettemme ehkä saa pitää toisiamme, rakkaitamme ja meille tärkeitä ihmisiä luonamme aina. Jonakin aamuna joku voi olla lopullisesti poissa. Siksi olisi nähtävä toisen ihmisen tärkeys, sanottava se hänelle. Oltava silloin hänen lähellään kun vielä voi.

Tuettava, kuunneltava silloin kun voin tehdä sen.

Tämän nuoren miehen isän tärkeimmät muistot olivat siellä kun poika oli pieni. Miten silloin tehtiin takapihalle pulkkamäkeä, miten kotikadulla ilta illan perään pelattiin jääpalloa, miten joka ilta yhdessä katsottiin tv:n lasten ohjelma. Ja kuinka yhdessä pojan kanssa haettiin aina joulukuusi kotiin. Nyt tänä vuonna tuossa kodissa joulukuusi tuo kipeät ja samalla arvokkaat muistot esiin.

Kaikkein tärkeimmät ovat ne muistot, jotka jäävät lähimpien sydämeen. Sellaisia ovat vaikkapa lapsuuden joulut, perheen yhteiset vuodet. Ne yhteiset hetket, päivät, yhdessä tehdyt hetket. Ne muistamme läpi elämämme. Siitä meidätkin aikanamme muistetaan. Siitä, miten kohtelimme toisiamme. Miten olimme läsnä. Miten rakastimme, miten huomasimme toisen. Mitä sanoimme, miten arvostimme. Se jää jälkeemme, millaisen muiston jätimme toisen sydämeen. Muu katoaa ja menettää merkityksensä.

Joulun on aikaa, jolloin kotien, perheiden, ystävien kanssa ollaan koolla. Siksi tänä jouluna arvosta sitä yhdessäoloa. Anna aikaasi tärkeimmillesi. Kerro se heille, miten tärkeitä he ovat.

Tai osoita vanhemmillesi sen, että he ovat olleet sinulle tärkeät. Että olet kiitollinen siitä, mitä he ovat puolestasi tehneet?

Eivät suuret saavutuksemme, työmme, uramme ole se, mikä tekee meistä tärkeitä ihmisiä. Vaan se, miten kosketimme toistemme elämää, miten hipaisimme täällä toisiamme. Miten kohtelimme toista ihmistä, miten rakastimme, välitimme. Hyvän tekeminen toiselle, toisesta välittäminen, rakastaminen on ihmisen suurin saavutus. Se muistetaan.

Joulun sanomassa on lämpöä. Pieni perhe Betlehemissä on sen ajan myllerrysten heiteltävänä. Heilläkin on mielessä epätoivoa, pelkoa. Mutta vanhemmille vastasyntynyt lapsi on koko elämän keskus. Siitä heidän elämänsä saa merkityksen. Lasta rakastetaan. Se on kaikki mitä hänellä on. Se on hänen tärkein omaisuutensa.

Kaiken tämän vaikean elämän keskellä Sinunkin vierelläsi kuljetaan.. Lapsen kautta Jumala tulee keskellemme, kulkee meidän rinnallamme. Sinua ei jätetä yksin. Sinulle ei käännetä selkää. Hän varjelee elämäämme. Nyt ja aina.                     

KODIN RUKOUSKIRJA: "Juhlan kynnyksellä"