Pieni Joulupuhe                                                              22.12.2011

Lukion jouluhetki
Kontiolahden kirkko

Oletko ajatellut, mitä pieniä, mutta lopulta ehkä merkittäviäkin yksityiskohtia tähän joulun kertomukseen sisältyy? Niin kuin moniin muihinkin suuriin kertomuksiin.

Evankeliumin kirjoittaja ei sano ääneen sitä, minkä kaikki tietävät ja josta puhutaan. Maria oli nuori neito, perimätiedon mukaan 16-vuotias. Joosef jo vanhempi mies, kenties leski. He eivät ole vielä virallisesti avioliitossa, kihloissa kylläkin. Morsian odottaa lasta. Pari tekee vaivalloista matkaa verotuskaupunkiin. Heitä katsotaan oudosti ja kohdellaan huonosti. Ovathan he ihmisten ja uskonnollisen lain silmissä sopimaton pari. Majapaikassa ei ole tilaa tällaiselle parille. Meidän sohvillemme tai telttoihimme ette tule seurustelemaan, heille ilmaistaan. Majatalon isäntä antaa kuitenkin armon käydä oikeudessa. Lupaa heille paikan eläinten tallissa. Siellä pariskunta viettää aikaansa, istuvat, juttelevat, seurustelevat ja siellä nuori äiti synnyttää lapsensa, jota tietäjät saapuvat tervehtimään. Majatalon isäntä osoittaa pienellä teollaan välittävänsä. Hän ei laita toisten kieroon katsomaa pari tien päälle. Heitä ei ajeta ulos kylmään. Talon alakerrasta, eläinten suojasta löytyy tilaa. Siellä on rauhallista, lämmintä, hiljaista.

Meidän oma lukiomme on kuin eräänlainen majatalo. Millaisia majatalon isäntiä me itse kukin olemme? Onko majatalossamme tilaa toiselle, erilaisuudelle, tunteille, epäonnistumiselle, toiseudelle?

Tämän syksyn aikana on tullut rehtorille kaikenlaista postia lukiostamme. Olette itsekin lukeneet muutaman viestin, jossa arvostellaan siitä, että meidän lukiolaiset eivät elä oikein, että seurustellaan julkisesti tai asutaan samoissa teltoissa tai jotain muuta vastaavaa. Tai kaikki eivät seurustele oikein. Kirjeissä asiat sanotaan sitten suoremmin.

Eihän siinä mitään uutta ole. Kautta aikojen on nuorten ihmisten – ja vanhempienkin seurustelua, ystävyyttä, suhteita seurattu, arvosteltu ja paheksuttu. Toisen ihmisen elämän vahtiminen ja arvostelu on tyypillistä aikamme moralismille, kateudelle ja ehkä oman tunne-elämän selkiytymättömyydelle. Emme soisi toiselle onnea, rakkautta, iloa. Koemme, että se on minulta itseltäni poissa. Julkinen onnellisuuden tai rakkauden tunteiden näyttäminen ei ole meistä soveliasta. Sellainen kuuluu piiloon. Haluaisimme, että ihmiset ympärillämme olisivat meille kelvollisia, hyviä, ehyitä, samanlaisia. Mutta eihän niin ole. Samoilla sohvilla kanssamme istuu rikkinäisyyttä, särmikkyyttä, keskeneräisyyttä.

Suuret kertomukset ovat täynnä tällaisia arvoituksellisia ihmisiä. Niinkuin tämäkin epäsuhtainen ja toisten näkökulmasta syntinen pari, pienen Jeesus lapsen vanhemmat. Tai avionrikkoja-kuningas Daavid, kieltäjä-Pietari, vainoaja-Paavali, langennut nainen Magdalan Maria. He kaikki ovat rosoisia, rikkinäisiä, epätäydellisiä, syntisiä niin kuin joskus sanotaan. Ja silti juuri heistä nousee keskeisiä hahmoja, vahvoja ihmisiä, joilla on rohkeutta puolustaa ihmisen arvoa. He käyvät pelkäämättä puolustamaan hyvää. He seisovat heikon, lyödyn, moititun rinnalla. He tuntevat ja osoittavat tunteensa, ilonsa, surunsa, myötätuntonsa. Mutta niistä, jotka ovat omasta mielestään täydellisiä, kaiken tietäviä ja osaavia - heistä ei löydy myötätuntoa rikkoneelle, ei kykyä asettua toisen asemaan. Kylmyys, itsekkyys, tunteettomuus ja omanarvontunto leimaakin aikamme elämää. Tiedämme kuitenkin kuinka vaikeaa on täydellisen ja kaikessa oikeassa olevan ihmisen lähellä kenenkään olla.

Joulu kertoo välittämisestä, toisen muistamisesta, hyvästä tahdosta toista kohtaan. Pienistä teoista, sanoista, eleistä, joilla kerron toiselle, että välitän. Elämässä suurta on juuri se, että miten välitämme, kohtelemme, arvostamme toisiamme. Ei toisesta välittämisessä, rakkaudessa, tunteiden osoittamisessa, toiselle hyvän tekemisessä ole väärää. Pikemminkin sellainen on suurta, arvokasta. Ja etenkin kun se kohdistuu siihen, josta tuntuu, ettei hän ole mitään. Niin meidänkin lukiomme on hyvä osoitus siitä, miten yhteisen hyvän eteen tekeminen kannattaa. Ympärilläsi on sellaisia ihmisiä, ystäviä, jotka tahtovat sinulle hyvää. Sinulla on oma paikkasi yhteisössä. Sinusta välitetään. Koulutovereille, opettajille, vanhemmillesi sinä olet tärkeä. Sinulla on paikka sydämissämme. Se olisi hyvä myös sanoa, osoittaa, kertoa toiselle. Siitä kertoo myös tämän joulun suuri kertomus. Sinusta välitetään. Hyvä Jumala välittää elämästäsi.

On hyvä muistaa, ettemme ehkä saa pitää toisiamme, ystäviämme, rakkaitamme ja meille tärkeitä ihmisiä luonamme aina. Jonakin aamuna joku voi olla lopullisesti poissa. Siksi olisi nähtävä toisen ihmisen tärkeys, sanottava se hänelle. Oltava silloin hänen lähellään kun vielä voi.

Tärkeimpiä ovat ne muistot, jotka jäävät lähimpien sydämeen. Ne yhteiset hetket, päivät, yhdessä tehdyt hetket. Ja siitä meidätkin muistetaan miten kohtelimme toisiamme. Miten rakastimme, miten huomasimme toisen. Mitä sanoimme, miten arvostimme. Se jää jälkeemme, millaisen muiston jätimme toisen sydämeen. Muu katoaa ja menettää merkityksensä.

Siksi tänä jouluna. Anna aikaasi tärkeimmillesi. Kerro se heille, miten tärkeitä he ovat!

KODIN RUKOUSKIRJA s. 42: "Juhlan kynnyksellä"