Kirkkotie-lehti 20.7.2011
Kesän ja onnen lyhyt hurma
Kesä on häiden aikaa. Ihastelemme nuoren parin onnea. Toinen ounastelee, kuinkahan pian onnen hurma haihtuu. Arki alkaa pian. Onnen pesässä kumpikin saa kohta kuulla totuuden itsestään. Parisuhteen ja avioliiton myötä ihmisen on tarkoitus nähdä oma rujoutensa ja rikkinäisyytensä. Eiväthän kodit ennenkään olleet mitään onnen pesiä. Riitelyyn ja astioiden jakoon oli vain vähemmän aikaa. Elämä oli lyhyt ja rujo. Eikä astioitakaan joka kodissa juuri ollut jakaa.
Ehkäpä kesähäät ovat kuva suomalaisesta elämästä. Koko pitkän talven odotamme kesää kuin kaukana siintävää onnen maata. Lomaa valmistellaan, suunnitellaan. Kesään ladataan kaikki perheen ja parisuhteen toiveet. Kesällä tehdään terassi, laitetaan paikat kuntoon. Mökki ostetaan ja remontoidaan. Käydään Puuhamaassa, Ruotsinlaivalla ja Linnamäellä. Nähdään Retretti ja kanavateatteri. Tavataan sukua ja vietetään laatuaikaa. Ja kun kesä saapuu, on onnen hurma lyhyt. Terassintekijä naputtelee lautoja puoleen yöhön. Laatuaika supistuu muutamiin valittuihin ja hyvin uppoaviin sanoihin kumppanista. Loman tarkoitus on, että ymmärrämme tavallisen arjen olevan monin verroin lomaa arvokkaampaa.
Ihminen lienee alkuaan luotu tekemään työtä hämärästä hämärään, hankkimaan ruokaa itselleen ja perheelleen. Raatamaan ja joten kuten hengissä säilymään. Nykyaika on luonut sittemmin muut tarpeet. Pitäisi olla tavaraa nurkat täynnä, koti sisustuslehdillä tapetoitu. Parisuhteen ja onnen aapisia ovat tv ja lehdet pullollaan. Jokainen näkee niistä, ettei ainakaan meillä ole onnen pesää. Nykyajan tarpeet luovat elämästä rujon kilpakentän. Ei riitä enää, että perheellä on ruokaa pöydässä ja koti, jossa jotakuinkin selvitään. Tai, että onni on hetken häivähdys lasten rippijuhlissa, esikoisen lakkiaiskahveilla. Pitäisi olla enemmän, parempaa, laadukkaampaa, onnellisempaa.
Elämä rujous on usein sitä, että vastoinkäymisten, kärsimyksen ja oman huonouden kanssa on joka päivä yritettävä selvitä iltaan. Ei kaikille suoda onnellista parisuhdetta. Ei jokaisen lapsen kodissa asu onni ja siunaus. Rakkautta ei kaikille riitä. Ei jokaisella meillä elämä ole ikuista kesää. Silti rikkinäisyyden ja oman huonoudenkin kanssa on koetettava elää. Että edes lapset selviytyisivät. Että työt tulisivat tehtyä. Että olisi leipää pöydässä. Että edes toisilla olisi mahdollisuus lomaan, onneen, laatuaikaan. Semmoista on arkinen rakkaus.
ilpo saarelainen
|
Ilpo Saarelainen
ilpo.saarelainenÄTkontiolahti.fi
Kontiolahden lukio
|
|
