Jumala sanoi: "Kunnon miehen löydät joka nurkan takaa." Sitten hän nauroi ja loi maailman pyöreäksi.
Tällaisia ajatelmia tulvii esiin ns. sosiaalisissa medioissa. Viesti kertoo pettymyksestä Jumalan luomistyöhön miehen kohdalla. Mediassa miestä tutkitaan, tulkitaan ja laitetaan halvalla - syystäkin. Takana on kuitenkin usein kipeää pettymystä kumppaniin tai siihen ettei kunnollista kumppania ole. Onnelliseen parisuhteeseen sopivia kunnon miehiä ei löydy. On vain kunnottomia, kelpaamattomia tai sitten säälistä kelvanneita. Jollekin on ollut käyttöä pannuhuoneen hoitajana tai auton apumiehenä. Nyt kun ei enää ole tarvetta pannuhuoneille, ei ole tarvetta siellä jurottavalle mörököllillekään.
Me miehet emme osaa keskustella, emme kuunnella, emme käyttäytyä kunnolla. Kunnon miehiä on vain tv-sarjoissa. Vaikka Luther opettikin rukoilemaan hyvää ja hurskasta puolisoa, ei rukouskaan aina auta. Etenkään jos miestä ei hurskauskaan kiinnosta.
Ehkäpä pojat ja nuoret miehet tulisi laittaa koulun penkille - miehen tunnille. Miehen tunti olisi kerran viikossa alakoulusta lukioon ja ammattioppilaitokseen saakka. Opetettaisiin aktiivista kuuntelua, mielialan tunnistamista ja hyvää käytöstä. Käytännön aineina olisivat astian- ja pyykinpesukoneiden täyttö ja tyhjennys, lakanoiden mankelointi ja viikkaus, oikeaoppinen imurointi ja ikkunoiden pesu. Miehen tunnin aikaan tytöillä olisi aikaa vaikkapa sosiaalisessa mediassa verkottumiseen.
Oikeasti huolestuttavaa on se, kuinka meille käy. Helsingissä jo puolet talouksista on yksinasuvien talouksia. Ilman parisuhdetta tai lapsia elävien osuus kasvaa koko ajan. Kylmä totuus on, että ilman parisuhdetta ei juuri synny lapsiakaan. Ilman lapsia elämä sammuu. Ja niin monella kipeä toive lapsesta jää täyttymättä - syystä tai toisesta.
Meissä kaikissa pienistä tytöistä ja pojista lähtien asuu toive, että olisin joskus jollekin rakas. Että joku välittäisi oikeasti. Että kelpaisin tällaisena puutteineni ja virheineni. Pettymys läheisessä ihmissuhteessa tai siinä väheksytyksi tuleminen kirvoittaa katkeria ajatuksia koko toisesta sukupuolesta. Mutta eivät kaikki miehet ole pahoja. Ei kaikissa pojissa asu mörökölliä. Hyvin kohdeltuna ja rakastettuna miehestäkin voi sulkeutua kelvollinen kumppani.
Pienet pojat - niin kuin tytötkin - tarvitsevat toiveen siitä, että joskus äidin ja isän rakkauden sijaan joku toinen rakastaa minua. Että kelpaan jollekin toiselle niin kuin kelpasin lapsuuden kodissani. Ja että itsekin koetan tehdä parhaani sen eteen, että toisellakin olisi hyvä olla.
Silti toiveiden ja unelmien toteuttamiseen voi olla epätoivoisen pitkä opintomatka. Eikä kaikkea rakkautta saa koskaan takaisin. Rakkaus jää aina velkaan.
ilpo saarelainen
Ilpo Saarelainen ilpo.saarelainenÄTkontiolahti.fi
Kontiolahden lukio
