Pajuoja Tahvontupa Pirravatselma Vongoiva Vuomapää Hammaskuru Kärppäjärvet Luiro Kustunlampi Suomujoki Kopsusjärvi Ruijan polku - Tievatupa
22.7. Sunnuntai
Lähdettiin aamulla klo 6 aikaan kotikylästä kohti pohjoista. Ajetaan vanhaa reittiä Kuusamoon asti. Syödään Baari Martaissa. Ostetaan loput eväät vaellusta varten. Sitten kohti Sallaa ja Savukoskea. Savukoskessa purkaudutaan bussista Samperin savotan pihassa. Pihaan ajaa Korvatunturin Taksi tovereineen. Ängetään rinkat ja roippeet Hiacen peräkonttiin. Bussi katoaa kohti Saariselkää. Tässä on poppoomme, 17 henkeä. Mitenkähän pärjäämme. Tuttu epäröinti pyörii mielessä. Mutta ei auta. Eteenpäin on mentävä. Sitten kohti Lokkaa ja Marivaaraa. Matka on yllättävän pitkä, n. 120 km. Lopulta ollaan Marivaarassa. Paikka on pian poroerotusaidan jälkeen. Purkaudutaan busseista ja rinkka selkään. Kiitellään Korvatunturin Taksi (0400-387069). Hannulan OP näköjään heittää asiakkaan minkä kuusen juureen tämä vain haluaa. Rinkat selkään ja matkaan. Tietä on talsittavana 6 km. Matkalla nähdään muutama marjastaja. Hämmästelevät joukkiotamme. Ilta häämöttää. Lopulta ollaan Pajuojan varressa. Teltat kankaalle ja nuotio tulille. Gourmee alkaa. Hillitön bakkanaali. Illan päätteeksi hiljennytään. Iltalaulu soi. Unelma eskaloituu. Kaikki hyvä on edessä. Tässä on paras hetki. Mieli askaroi vain tulevalla. Koko vaellus on alussa.
23.7. Maanantai
Yöllä satoi. Pisarat ropisevat mukavasti teltan kattoon. Kokkailemme aamupöperöt Pajuojan hieman soiseen veteen. Kääritään kosteat teltat kasaan. Sataa ripottelee. Lähdetään yhdentoista aikaan matkaan aamuhetken jälkeen. Satoi kun taivallettiin Äimivuotsonmaan halki. Sitten poroaidan viertä kohti Auhtiselkää. Olipa suota. Kaikki on nyt märkää. Vettä joka puolella, sitä tulee taivaan täydeltäkin. Välillä pidetään taukoa ja istutaan kuusen alla. Pari kulkijaa tulee vastaan. Ilmeestä näkee, että ketuttaa. Toisilla kaikki hyvä alullaan. Heillä ohi.
Auhtiselällä on hieman kuivempaa. Nuoren vaeltajan mieli on silti malttamaton. Äkkiä pois täältä sateesta. Tätäkö tämä vaellus onkin. Märkää, kylmää, nälkää. Kohta kuitenkin laskeudutaan jo alas Jaurun laaksoa kohti. Jaurussa on vettä enemmän kuin tavan kesänä. Päästään kuitenkin yli pahemmitta vahingoitta. Tahvolle on vielä puolen kilometrin verran ylityspaikalta. Viimein häämöttää Tahvo kangas edessämme. Levittäydymme kankaalle ja kokoonnumme nuotiopaikalle. Sauna laitetaan tulille. Syödään ja kokkaillaan. Sitten saunan lämpöön ja iltatulille. Käyn tuvallakin. Remontti on tehty. Tupa on saanut uuden katon. Pihaan on valmistunut pihakeittiö. Olisiko ollut parempi tehdä uusi Puucee siitäkin? Nuotiopaikalla on leiritunnelma. Keke aloittaa matkakertomuksen ulkomaille. Nyt hörähtää jo nauru. Tyyroja solisee takanamme. Ja tuolla puhelee hiljaa Jauru. Kaikki hyvä on tässä näin.
24.7. Tiistai
Aamulla ei sadakaan. Taivas repeilee. Taitaa tulla poutakeli. Aamuhetken, halonhakkuun ja saunan siivouksen jälkeen lähdemme matkaan puoli 12 aikoihin. Noustaan Tyyrojan vartta Pirravatselman juurelle. Löydämme mielestämme Tauno Perttulan telttapaikan Tyyrojan haarasta vesiputouksen viereltä. Prinsessa ehkä tietää missä oikea paikka oli. Voisihan siihen kiven pystyttää. 99 vaellusta täällä on sen verran, että sen voi jo kiveen hakata. Ken haluaa. Aurinko alkaa helottaa. Paidat otetaan pois, istutaan puron laidalle ja käydään kokkaamaan. Kerrassaan hieno paikka. Otetaan pieni unonenkin, jutellaan ja nautitaan Lapin kesästä. Lapin kesä näyttää parhaat kasvonsa.
Jatketaan sitten matkaa Hannun ja Juhon suuntimana kohti Vongoivan huippua. Huipulle meitä ajaa takaa saapuva ukkosrintama. Hetki ehditään huipulla ihailla maisemaa, otetaan kuva ja laitetaan sadevaatetta päälle. Sitten kiiruusti pilven alta matkaan kohti Vongoivan kammia. Sade ei onneksi tavoita meitä. Pääsemme kammille juuri kastumatta puoli 6n maissa. Kokkailu alkaa taas. Ruoka tuntuu olevan pojilla vähissä. On vain muutama kilo perunoita, puolenkymmentä kiloa makkaraa, metvurstia, lettujauhoa, pari kiloa hilloa, juustoa, kananmunia, kilo ketsuppia jne. Ja kaikki se per päivä. Mahotonta meininkiä.
Pidämme muistoihin jäävän hartaushetken idyllisessä kammissa. Aurinko painuu kohti pohjoista. Se pilkottaa Vongoivanjoen latvan ja Reutupäitten välistä. Etelässä avautuu Jaurun laakso. Ympärillä vain puutonta tunturia. Avaruutta. Hiljaisuutta. Tässä on varmaan taivaan portti. Sit nukkumaan - tai kokkailemaan, kuten pojat näyttävät tekevän. Kammin hämärässä ajatus kulkee vielä pitkän matkaa. Muistot menneistä matkoista tulvahtavat mieleen. Lopulta uni armahtaa.
25.7. Keskiviikko
Lähdetään kammilta haikein mielin eteenpäin. Tänne jää Vongoiva, rauha, hiljaisuus, tosi erämaa. Nousemme Sihvelinlakopään laitaa kohti Siulanpäätä ja Vuomapäätä. Sää on ihan aurinkoinen ja mieli hyvä. On mukava kulkea ylhäällä. Ei itikoita. Joka puolella vain tunturia, kurua, Lapin maisemaa silmänkantamattomiin.
Siulanpäältä suunnistamme kohti Vuomapään pohjoislaitaa. Ukkonen jyrähtää muutaman kerran. Siksi kierrämme Vuomapäätä sen pohjoista laitaa pitkin.
Jaamme ryhmän kahtia. Osa lähtee Ewen johdolla jatkamaan matkaa suoraan kohti Hammaskurua. Toinen puolikas nousee Vuomapäälle. Ihailemme maisemia. Näkymät ovat mahtavat. Täältä katselee koko Itäkairaa. Tuolla Talkkunapää, Vongoiva, Anteri, Lokka. Näkymä tekee hiljaiseksi.
Palaamme vaitonaisina alas ja köpöttelemme Hammaskuruun. Kokkailemme päivän pöperöt. Tuvalla on nuorehko pariskunta. Jäävät yöksi. Pojilla on kalastustuokio. Muutamia harjuksia nousee pelkin käsin. Kohta tirisee harjus nuotiolla.
Hannun kanssa käymme vielä katsomassa Hammaskurun palanutta kammia. Perttulan kammista - tai kodaksi sitä sanottiin - ei ole paljon jäljellä. Mustuneet hirret. Pönttökamina puuvarastossa. Tämä se jää meistä jäljelle. Muistot vain.
Illalla jatkamme matkaa Hammaskurusta kohti Kärppäjärveä. Matka ei vie kauaa. Kohta häämöttää Kärppäjärvi. Teltat levitetään kankaalle. Nuotio tulille. Yö odottaa. Iltalaulu kaikuu Kärppäjärven yllä. Tässä on idyllinen paikka. Tässä menee Itäkairan ja Saariselän raja. Tuolla on Luiro ja appelsiinituristit. Tällä puolen Itäkaira. Rauha, hiljaisuus, yksinkulkijat. Tässä on erämaan portti. Tähän voisi jäädä.
Mietin miten hiljaista täällä on kulkijoidenkin puolesta nyt. Koko Itäkairassa näimme vain neljä taivaltajaa. Toki Luiron ja Suomun puolella on enemmänkin. Vieraskirjoissa varoitellaan tsekeistä, jotka omivat tupia talvisaikaan. Jääkö tämä Itäkaira ulkolaisille? Jos saisin päättää, en tekisi enää yhtään uutta tupaa. Luiroltakin voisi Hiltonin viedä Kiilopäälle. Miten pieni tämä puisto kuitenkin on. Se on äkkiä pilattu jos niin halutaan. Jos voisi ostaa koko kairan Vienan merelle ja vanhaan Sallaan saakka. Tekisi siitä puiston kulkijoille. Eikä yhtään uutta poroa, saati Hiltonia sinne enää. Taitaa jäädä kuitenkin naapurin maiksi edelleen. Parempi ehkä niin. Säilyy tulevaan.
26.7. Torstai
Hyvät säät jatkuvat. Jaamme porukan kahtia. Nopeimmat tahtovat pian Luirolle. Hitaat ja vanhat tahtovat kulkea Hietapään ja Sokostin kautta. Toisten lähdettyä Ewen johdolla kohti Luiroa, jäämme me vielä istuskelemaan nuotiolle. Otamme pientä palaa ja turinoimme. Vielä taltioidaan viimeiset muistot Kärppäjärvestä verkkokalvolle. Ensi kerran tässä on jo laavu ja puucee. Vanha aika katoaa. Sitä ei ole enää. Standardi nuotiopaikka laavuineen tulee vanhan asennon paikalle.
Sitten rinkka selkään ja tunturia tavoittamaan. Nousemme Kärppäpäiden ja Hietapään satulaan. Katselemme Kärppäkuusikkoa ja Kärppäjärvien takana levittyvää kairaa. Pohjoispuolella avautuu taas Muorran laakso. Nousemme loivasti Hietapään pohjoista laitaa ylös päälle. Hienot näkymät joka puolelle. Pidämme taukoa ja katselemme vastapäistä rakkaa. Turinoimme ja ajatus lentää.
Nousemme sitten Sokostin päälle. Sumu peittää näkymät. Meillä on vain Keken mainitsema moottoritie, jossa ei näy laidoilta mitään, ainoastaan hieman eteen.
Sokostin päällä otamme kuvat. Saapuvat siihen riparilaisetkin. Ihmettelevät, mitä teemme siellä rinkkoinemme.
Laskeudumme alas Jaulutuskuruun. Rinkan kanssa on taiteilua, että pääsee polvet ehyenä alas. Istumme pöpelikköön puron varren kummulle. Ehdottelen puron vartta kokkauspaikaksi. Aku on toista mieltä. Toteaa vain: Mee vaan sie ukko yksinäs!. Niinpä minä laskeudun puron varteen. Kokkailen issekseni. Muu ryhmä näköetäisyydellä kummulla. Mielipidejohtajan elkeitä juniorilla. Ukko pannaan ruotuun. Kohta ehkä tilaa kyydin vanhainkotiinkin.
Kokkailemme pöperöt. Pilviverho repeilee. Aurinko tulee esiin. Kurun pohjalla on lämmin. Otamme nokoset. Nukahdan. Herään kun Ewe tulee Luirolta meitä herättämään. Epäilee ehkä, että pojat eivät osaa yksin kotiin. Tietää toki, ettei ole meillä hinkua Luiron markkinoille. Jatkamme kuitenkin vielä matkaa Luirolle. Riparilaiset istuvat nuotiolla. Ilmassa on ääntä. Tentsuenergiaa, nuoren sielun malttamattomuutta. Vanhemman kulkijan mieli miettii. Vongoivan kammin hiljaisuus ei ole samasta maailmasta tämän kanssa. Siihen mekin käymme kokkailemaan.
Riparin ilta jatkuu saunalla ja kirkkohetkellä. Porojen sauna odottaa vasta puoliyön jälkeen. Sauna ei ole kummoinenkaan elämys. En yhtään pidä tästä Luiron uudesta saunasta. Ymmärrän, että entinen oli liian lähellä rantaa. Tämä uusi on kuitenkin keskellä polkua. Ollaan kuin torilla. Tarvitseeko täällä oikeasti saunaakaan. Tulee turhaa riitaa ja messua asiasta. Luiro ei ole enää Hiltonin jälkeen ollut entisensä. Yö jatkuu kokkailulla. Melkoista bakkanaalia. Sitten nukkumaan.
27.7. Perjantai
Riparilaiset heräilevät jo ennen 8aa. Aamun oppitunti on menossa, kun kömmimme nuotiopaikalle. Riparin joukkio häviää kulman taakse jo 11 tienoossa. Me jäämme kokkailemaan ja typertyneinä istumaan Luiron nuotiopaikalle. Luirolla on yht'äkkiä hiljaista ja autiota. Raivaamme riparin jäljet ja lähdemme 2n jälkeen talsimaan kohti Tuiskukurua.
Tuiskukurussa ripariporukka on vielä hajallaan kuin Jokisen eväät. Porukka ei meinaa jonoutua millään. Muhoselle voisi antaa sen ylilutin jämän. Niin kuin Koskela mies ohjaa joukkiotaan. Äkseeraus tuottaa tuloksen. Lopulta jono katoaa mutkan taa.
Istumme alas kokkailemaan. Tehdään pöperöt ja otetaan unoset Tuiskun ruohikossa. Suolla istuskelee kolme ryhmää Raahen riparilaisia. Vain vieno puheensorina paljastaa työskentelyn.
Jatkamme matkaa kohti Kustunlampea. Matkalla hienoja maisemia, Vintiläojan vartta, satumetsää, repeytynyttä kalliota.
Sorsan pojat suunnistavat tänään. Kummoista sananvaihtoa he eivät käy. Silti suunnasta ei ole epäilystä. Joukkio viedään kohteeseen kuin telkkä pönttöön.
Saavutamme hyvissä ajoin nuotiopaikan. Asetumme taloksi. Teltat levitetään sammalikkoon. Käymme kokkailemaan. Ilta-aurinko punervoi Kustunlampea. Räiskäleet paistuvat. Keke on päässyt jutuissaan jo Ruotsin laivalle. Käyn Hannun kanssa heittämässä mato-onkea lampareissa. Ei vastausta. Huonot vehkeet. Niin kuin aina. Asiassa kuin asiassa.
Ilta jatkuu nuotiolla pitkään. Vetäydymme nukkumaan yksitellen. Teltassa vielä pohtii pitkään elämän saloja. Tässä on yksi vaelluksen hienoja hetkiä. On aikaa miettiä, katsella kuvia verkkokalvolla. Olla vain ja antaa ajatuksen vaeltaa tunturin kupeessa. Takana solisee Vintilänoja. Tuolla kohisee Suomu. Voiko parempaa nukkumapaikkaa olla Vongoivan kammin ja Tahvon kankaan jälkeen. Noh ehkä Kärppäjärvenkin..
28.7. Lauantai
Heräämme lämpimään, aurinkoiseen ilmanalaan. Aamukokkailu sujuu verkkaisesti. Yöllä on turinoitu aamun kajoon saakka. Kokkaillessamme saapuu yksinäinen kulkija laavullemme. Varttunut vaeltaja on lähtenyt jo aamulla liikkeelle. Ikäsusi istuu tulillamme ja kuuntelee tarinoita. Keke on päässyt matkakertomuksessa jo Tukholman satamaan. Ehtiiköhän vaellus loppua ennen Tallinnan reissua..
Kokoilemme kamamme. Vilkutamme Ikäsudelle ja jatkamme matkaa. Kustunlammelle jää haikea tunnelma. Vaellus alkaa olla lopuillaan. Enää yksi yö tunturissa. Kaikki hyvä päättyy liian pian. Kaikki kulkeminen soljuu ohi mielessä. Kyllähän tämä vaeltaminen käy. Mutta miten kestää paluun takaisin arkeen?
Saavutamme Suomun varren. Istuskelemme kalliolla. Katselemme virran pyörrettä. Pieni koski kohisee. Tuossa ottaisi perho. Mutta ei ole lupaa. Lohi on varattu paikallisille. Ja ehkä puiston väelle. Turisti saa maksaa säyneestä sen 35 euroaan. Ei tässä kalastushommassakaan ole MH:lla ollut järjen hiventä enää vuosiin. Miksi kukaan ostaisi lupaa vesiin, jotka ovat tyhjiä? Ja kiertäisi joet, josta paikallinen nostaa lohet ilman maksua..
Köpöttelemme Suomunruoktulle. Käymme tarkastamassa uuden Ruoktun korjaustyön jäljen. Edelliskesänä työ oli vielä kesken. Korjaustyö saa sapen kiehumaan. Mikä järki on ollut rakentaa lavereitten keskelle portaat. Siinä meni muutama nukkumapaikka. Noh ehkä se on tässä yöpyville oikein. Onhan siinä nyt kauan kaivatut kutusängyt pariskunnille. Mutta miten köyhäksi voi ihmisen maalaisjärki mennä?
Hiljaisina hipsitään vanhan kämpän pihaan. Otetaan hieman palasta. Kurkitaan kämppään. Historian havina tuntuu ohimolla. Tämmöistä oli ennen. Ei ollut parisänkyä, saati kaiteita yläritsille. Mutta ymmärtäähän sen, että ei perinteeseen voi jäädä. Puisto elää aikaansa. Tuvat muuttuvat toiveiden mukaan. Ei mene kauan kun tuvilla on aurinkopaneelit, kännylaturit, ilmalämpöpumput, digiboxit ja hiustenkuivaajat. Rakentajahan se ihminen luonnostaan on. Ja ahne materialle. Oli sitten vaeltaja tai urbaani nykyihminen.
Matkalla Kopsusjärvelle on noustava vielä yhden vaaran päälle. Pidämme taukoa. Monen känny kantaa täällä ensimmäisen kerran koko vaelluksella. Kotiin terveisiä. Elossa ollaan. Laskeudumme tästä alas ensin Tammakkolammelle. Ihailemme pientä kämppää lammen töyräällä. Tekisi mieli pitää historiaoppituntia. Tässä on pysähtyneet niin monet kulkijat ensimmäisenä yönään. On tultu nelostieltä saksalaisten sotauraa seuraten. Lauralla on kuitenkin kiire. Mielipidejohtaminen vie porukkaa nopeasti eteenpäin. Me muutamat vanhukset istumme alas. Hetken on ajateltava ja sijoitettava itsensä aikaan. Tuossa menivät Kullervo, Laineen Tapio ja Luppo-Matti. Nyt vasta on meidän vuoromme.
Kopsusjärvellä on mentävä ensin uimaan. Kupsus-biitsi kutsuu. Uinti virkistää ja avaa varpaanpään. Laavu pystyyn ja tuli nuotioon. Nyt alkaa viimeinen ehtoollinen. Kokoamme pöperöitämme. Vielä on 7 pussia lettujauhoa. Puolitoista kiloa hilloa. Tästä alkaa ylensyönti.
Välillä kisailemme. Leikitään koripalloa ja käpysotaa. Hävinneet saatetaan häpeään.
Kiertelen Kopsuksen rantaa. Tässä on aikanaan ollut jonkinmoinen kammi. Eikä ihan pienikään. Kuusi kulmaa ja kolme metriä kanttiinsa. Keskellä tulipaikka. Mikähän senkin poltti. Parempi ettei tähän mitään rakenneta. Kohta olisi tässäkin mustalaisleiri poikineen.
Iltanuotiollamme vierailee pari nuorta neitoa. Haglöfsin mannekiineja. Pojat keskeyttävät turinat. Silmä virkistyy. Neidot paljastuvat opettajiksi. Heillä on meneillään harjoittelua ja varusteiden testaaminen erävaelluskisoihin.
Iltanuotiolla kerrataan vaelluksen kulkua. Muistellaan parhaita paloja. Mielessä on haikeus. Nyt tämä on ohi. Muistoihin jäävät Tahvon kangas. Perttulan telttapaikka, Vongoivan kammi, Kärppäjärven autius. Kaikki ne ovat enää muistoissa. Niillä on elettävä. Iltalaulussa soi eron ja haikeuden kipeys. Nuoruuden kesä on lyhyt. Vaellus siitä vain silmänräpäys.
29.7. Sunnuntai
Aamulla on jonkinmoinen henkinen krapula. Juhlat ovat päättyneet. On kotiinlähdön aika. Aamupala pistetään vaiteliaana tuulen suojaan. Kokoilemme rensselimme. Teltat kasaan. Yöllä on hieman satanut. Nuotiopaikka siistitään. Aamulaulu vielä ennen lähtöä. Sitten matkaan.
Taivallamme saksalaisten ura kohti Kakslauttasta. Aku suunnistaa. Marssinopeus vakio. Pari pientä taukoa matkalla. Kolmen vartin välein. Vartti istutaan. Sitten puolijoukkue kohti taistelua. Pojille tämä vaellus on jo sotaleikkien esileikkiä. Hannu kiittää jokaisesta päivästä, jonka on saanut elää vapaana kotiutumisen jälkeen. Vaeltamisellakin on kullekin oma fokuksensa. Meille vanhoilla ikkuna menneeseen. Jollekin ikkuna omaan sisäiseen maailmaan. Toiselle tie toiseuteen.
Eroamme Kopsuksen tieltä Ruijan polulle. Kiilopään tien varressa on kyltti Ruijan reitille. Mahtoivat Kainuun miehet 1600-luvulla lähteä reitille. Tai Lönnrot Castrenin kanssa 1840. Hupailemaankohan sitä lähdettiin Ruijaan. Ettei olisi nälkä ajanut polun päähän. Reitti on turistin tietä. Mutta polulle on ajanut nälkä, huoli huomisen leivästä.
Pidetään ruokataukoa polun varressa. Sitten loppurutistus Tievalle. Asetumme taloksi. Suihku ei ole pahitteeksi. Neidot käyvät saunassakin. Tievan poronkäristys odottaa. Riparilaiset saapuvat Ivalon reissulta. Nyt on nähty Siidaa ja tienvartta tarpeeksi. Kotiin on pienen kulkijan mieli. Äiti odottaa jo.
Illalla pidetään yhteinen ohjelmatuokio. Porukasta löytyy uusia potilaita ja teatterintekijötä. Illan päätteeksi vielä Tievan kappelissa hiljainen iltahetki. Sitten saunaan. Keke on vihdoin päässyt Tallinnaan. Kuunnellaan antoisan matkan vaiheet. Nauru siivittää tarinaa saunan lämpimässä.
Vaellus päättyy. Huomenna matka kotiin. Miten tämän kaiken jaksaa taas katsella muistoihin.
ilpo saarelainen