Opettajakunnan keskuudessa heräsi lehtori Kirsi Kostamon innoituksesta ajatus istuttaa yhdessä Teidän kanssanne juhlavuoden puu. Tämä ajatus sai lisää siipiä alleen ja nyt me olemme koolla istuttaaksemme kolme juhlavuoden puuta. Eilen kolmosluokan pojat ja erityisesti kakkoselta Jaakko Rinkinen ja Eero Mikkonen näyttivät voimansa ja hienolla tavalla pusersivat nämä kuopat istutusta varten.

Tällä teolla ja tällä hetkellä on monta suurta symbolista merkitystä.

Haluamme näille lukion nurkalle istutettavilla puilla ilmaista ilomme ja kiitollisuutemme opinahjomme, Kontiolahden lukion toiminnan kolmesta vuosikymmenestä. Lukiomme perustamisestahan on tänä vuonna kulunut kolme vuosikymmentä. Ehkä puut symboloivat myös niitä kolmea sukupolvea opiskelijoissa kuin opettajissakin, jotka ovat toimineet tässä talossa. Monen Teidän isä tai äiti oli jo opiskelijana täällä ja joku nykyisistäkin opettajista opetti heitä. Näin vaihtuu sukupolvien ketju.

Mutta nämä puut ovat symboli myös meidän Comenius-juhlavuodestamme, jonka teemana tänä vuonna on metsä. Yhdessä espanjalaisten, italialaisten ja saksalaisten sekä venäläisten Comenius-koulujen kanssa tutkimme metsää. Kertokoot nämä puut meille kaikille miten tärkeää eurooppalaiselle ihmiselle, eritoten suomalaiselle on metsä. Metsä on elämisemme asunto, se on elämisemme keuhkot. Se on elämisemme suoja. Ilman metsää emme eläisi, emme olisi rakentaneet talojamme, emme saisi suojaamme. Metsä on kotimme pohjolan ankarissa oloissa.

Kun pohdimme sitä, mitä puita istuttaisimme tähän pihaan, emme vielä tienneet puittemme nimeä, mutta emme myöskään nähneet viime viikon perjantaita. Silloinhan tapahtui traaginen murhenäytelmä pohjoisossetialaisessa Beslanin koulussa Venäjällä. Ensimmäistä koulupäiväänsä aloittaneiden koululaisten ilo muuttui valtavaksi murhenäytelmäksi. Terroriteko oli hirvittävä rikos koululaisia, heidän vanhempiaan ja koko maailmaa vastaan. Vaikka Venäjä itse onkin yksipuolisesti syyllinen tsetseenikansan tragediaan, ei mikään terroriteko, etenkään lapsiin kohdistuva terroriteko ole sorretunkaan kansan puolelta hyväksyttävä. Tämän hirvittävän teon jälkiä maksavat niin tsetseenit, heidän lapsensa ja perheensä kuin koko Venäjän kansakin.

Osuvasti näiden kuusten nimi ja laji onkin surukuusi. Tänään nämä ovat surukuusia sen Beslanin koulun lasten ja heidän perheittensä muistoksi. Muistakaa tämä päivä. Ottakaa osaa heidän suruunsa ja murheeseensa. Mutta muistakaa myös omalta osaltanne elämäntehtävänne tässä maailmassa. Teidän tehtävänne on nyt opiskella ja kerran ottaa vastuu isänmaamme tulevaisuudesta. Opiskelkaa ja tehkää työtä osaltanne sen eteen että maailma olisi turvallisempi ja rauhallisempi paikka elää. Että sinä ja kerran sinun lapsesi saisitte nähdä maailman, joka on kuin kotimetsä. Metsä, jossa saan elää turvassa, rauhassa, ilo sisällämme.

Näillä sanoilla istutamme nämä juhlavuoden kuuset symboleiksi muistuttamaan meitä lukiostamme, muistuttamaan suomalaisesta metsästä ja muistuttamaan rauhasta ihmisten ja kansojen välillä.