* Vaellusripari
* mukana 22 rk + 7 isoa + 3 ohjaajaa
Ohjaajat: Ilpo S, Jari Ikonen, Reetta Jokinen
Isot: Tanja Korpelainen, Maria Nuutinen, Marja Suhonen, Anne Härkönen,
Antti Rintala, Jani Kuittinen, Jarno Pölönen
Kuljetus: AAR-Bus, Juuka
Varustus:
- 125 ps Blo Band -retkimuonia (5ps/vrk/rmä = 25 ps/rmä/vaellus(6 henkeä))
- Kaurahiutaleita n. 7kg (n. 3 ltr/rmä)
- Kiisseliä (Iso-Mitta) 1pk/rmä
- Kahvia
- Näkkileipää (tarve n. 1pk/2hlö)
- Sinol (tarve 10 ltr = 1,3 ltr/keitin/5vrk)
- Teltat 11 kpl
- Trangiat 8-10 kpl (=keitin/3-4 hlöä)
- Rusinat
- EA-pakkaukset (4 kpl)
29.7.Maanantai - Menomatka Lappiin
Lähtö Kontiolahdesta oli klo 7.00, kaikki olivat ajoissa paikalla. Seukkarilla nähtiin muutamia vanhuksia meitä saattelemassa. Matkantekoamme suosi aurinkoinen sää.
- ajoimme reittiä: Kontiolahti- Juuka (t) -Sotkamo- Jormua- Ämmänsaari (t) - Kuusamo (ru) -
Kemijärvi (t) - Sodankylä (t) - Kiilopää. Jo alkumatkalla AAR-Bus tarjosi munkkikahvit).
Kuusamossa syötiin Baari-Martaissa, jonka nähdessään moni luuli tulleensa autokorjaamoon. Mutta muuten siellä oli hyvä ruoka. Sattumalta tavattiin keripukkimäkeläisiäkin rippikoululaisia, jotka olivat menossa Lemmenjoelle vaeltamaan. Tosin niiden kunto on päässyt viidessä vuodessa pahasti rapistumaan... joku halusi tietää keripukkimäkeläisten osoitteitakin - omituista porukkaa.
Matkalla laulelliin Antti-Boyn kitaristaessa. Esiintyipä siinä Harri ja Marja-Liisakin. Sodankylässä kaikki oli ennallan. Sinne meikä muuttaa kun tulee vanhax ja seniilix. Ja taas lirkuteltiin jollekin punaiselle autolle...Pojat kävi pissillä keskellä kirkonkylää kasvavan puun juurella. Antti-boy osti
hatun, lieri sellaisen ja siitä tuli aivan maailmanmiehen näköinen, halvalla...
Perillä olimme n. klo 20.30 elikä silloin saavuttiin TIEVATUVALLE, jossa nykyään on uudet omistajat. Syötiin iltapala ja asetuttiin taloksi. Hieno paikka joen rannassa ja vesi joessa on aina niin vietävän kylllmäää...Pojat saivat (ja osa tytöistäkin) asua METSÄPAAVOssa, loput tytöt JALASPAAVOssa, ja isot tytöt päärakennuksessa (oma suite).
Pidettiin iltahartaus kappelissa (hieno paikka) ja sitten käytiin saunassa&uimassa.
Lari suoritti pienen palohälytyksen saunalla. Mutta onneksi vain kaksi paloautoa lähti liikkeelle...
"Hei, mikä nappi tää on - ai palohälytin - niin onkii..."
- "onpa täällä valoisaa"
"Kylläpä Kontiolahdesta Lappiin on aika pitkä matka!"
30.7. Tiistai Kiilopää - Suomunruoktu
Herätyksen jälkeen oli vuorossa pientä aamupalailua ja sitten aamuhartaus + oppitunti Kappelilla.
Tämän jälkeen edessä oli armotonta pakkaamista. Jokainen koetti tunkea rinkkaan enemmän kuin mahtuu ja lopulta kenellekään ei mahtunut/kelvannut herkulliset näkkärit/rusinat/hapankorput, jotka jäivät autoon happanemaan. Ja joita tuli yx päivä tosi ikävä...mitä minä sanoin...
Sitten alkoi sataa pientä tihkua ja hymy hyytyi monella vaeltajalla pieneksi irvistykseksi. Ja ettei vaellus olisi ollut turhan raskas mentiin bussilla Kiilopään eräkeskukselle, jossa epätoivoisimmat jopa punnitsivat rinkkojaankin. Vielä viimeiset tervehdykset kotiin postikortilla ja sitten hyvästit sivistykselle. Niin alkoi ensimmäisen päivän etappi kohti Suomunruoktua.
Matka Kiilopäältä Suomunruoktuun ei ole pitkä, vain n. 16 km. Se on helppokulkuista polkua, joka ajoittain on kuin maantie. Onhan se vanhan Ruijan polun pohjaa. Matkalla ei nyt ole juuri muuta näh-tävää kuin poroaitaus ja pari pientä puroa. Tämä puro on oikeastaan Suomujoen latva. Se on joki, joka kulkijan on aina ylitettävä päästäkseen lännestä tai pohjoisesta päin Luirolle. Näistä latvavesistä kasvaa lopulta joki, jonka voima ja valta on arvaamaton - sen arvaamattomampi, mitä pohjoisemmaksi mennään (mm. Aittajärvellä).
Meidän porukallamme matka meni hyvin, vaikka varmasti monelle vaellukseen tottuminen tekikin
todella tiukkaa. Suomunruoktuun saavuttuamme tapasimme siellä malmilaisia rippikoululaisia, joilla tuntui olevan sarvet päässä ja sorkat jaloissa, sellaista poroilua porukka ainakin esitti. Tehtiin ruoka ja sitten istuttiin nuotiopaikalla iltaa viettämässä. Pidimme iltahartauden, lauloimme ja kuuntelimme oppituntia. Antilla ja Reetalla oli joku Muumi-sketsikin. Haparoivia yrityksiä suorittaa tenttejä...
Liiterillä oli puunhakkuukilpailut. Tytöt pääsivät näyttään pojille, että pysyy kirves heidänkin kä-dessään. Siinä meni jätkiltä viimeinenkin sovinisminlinnake. Enää ei kirveskään ole miesten...
Poikien iltalenkin yhteydessä Lari katosi metsään. Tehtiin äkäinen etsintäkierros ja lopuksi kadonnut lammas löytyi hyvissä voimissa. Suuntavaisto (tai oik. sen puute) teki tebboset. Niin karu on Lapin tunturi. Mutta kyllä etsijöillä meinas palaa tupakkia...
Asetuttiin majoiksi, eli pystytettiin teltat ja käytiin kristillisen tasajaon mukaan nukkumaan.
Yö oli rauhallinen ja lämmin - eikä kylmänyt yhtään!
"Koska on tauko?"
"Vieläkö on pitkä matka?"
"Illan laulu: Älä pelkää, hän sun vierelläs seisoo ja kannattaa."
"Kyllä pojatkin osaa hakata puita...osaahan"
31.7.Keskiviikko Suomunruoktu - Tuiskukuru - Luiro
Aamupalan valmistus hieman ontui (vesi paloi pohjaan), joten aikataulu (lähtö klo 10) heitti pahem-man kerran. Aamuhartauden ja lyhyen oppitunnin jälkeen päätettiin, että porukka jakaantuu kahtia. Jari Reetta, Soile ja Marika päättivät palata TIEVAlle ja kulkea toista kautta Lankojärvelle. Me muut 28 kpl jatkoimme matkaamme kohti Luiroa.
Matkaan päästiin vasta n. 12 aikaan, ilma oli aurinkoinen ja lämmin - oli helppo kulkea - kenellä oli.
Ja niin menimme Suomujoen vartta Keltenlammen, Kustunlammen ja Salonlammen kautta. Salon-lammella pidettiin taukoa ja pojat yrittivät kalastaa, mutta saaliiksi kertyi lähinnä vain kokemusta.
Muut kuivattelivat tauolla hikisiä paitojaan tai söivät eväitään, otettiin valokuvia jne. Joel alkoi vuolla soppakauhaa, Tommi söi metvurstia. Marja rusinaa. Anttia väsytti. Oli lämmin. Vaellus alkoi maistua.
Tauon jälkeen kierrettiin Salonlampi ja lähdettiin nousemaan Vintiläojan vartta ylös Vintilätunturien ja Pikkutunturien välistä. Pidettiin totisen monta taukoa ennen kuin nousu loppui ja alettiin laskeutua kohti Tuiskukurua, jonne tultiin illalla n. puoli seitsämän tienoihin.
Tuiskurussa kaikki olivat todella väsyneitä, juttu ei juuri irronnut. Käytiin tekemään ruokaa ja syö-mään. Jotkut menivät lämpimään autiotupaan ja niin väsymys voitti vaeltajan. Tuiskukurussa on jotenkin aina hieman kolea olotila. Talvella se onkin tuiskujen ja kylmien tuulien paikka.
Tuiskukuruun saapui myös yksi jänkä-joonas, joka oli saman päivän aikana tullut tunturien halki Kiilopäältä asti. Tyyppi oli siis kulkenut n. 30 km.
Päätettiin, että osa porukasta(7 kpl) jää Jarnon johdolla Tuiskukurun kämpälle ja yöpyy siellä.
Me muut jatkoimme laulun ja hyvästien jälkeen taas matkaa ja nyt suuntana oli Luirojärvi. Matkaa oli enää vaivaiset 8 km, mutta oli jo yö. Lähdimme matkaa kun kello oli jo yli 9:n. Viilenevässä illassa ja yössä oli ihan mukava kulkea. Noustiin Ampupäitten eteläpuolelle, pidettiin monta rauhallista taukoa, juteltiin ja poltettiin tupakkia. Jani löysi poronsarvet. Vihdoin alkoi Luiro näkyä ja Luirojoella oltiin yöllä 1:n jälkeen. Vielä Luirojoen ylitys ja sitten tutulle nuotiopaikalle. Pistettiin teltat pystyyn, nuotio tulille ja siinä se oli - öinen Luirojärvi tuhansine värisävyineen.
Lopulta päästiin Saunaan. Ja Luiron saunahan on Maailman paras. Missään ei ole sellaista tunnelmaa, hiljaisuutta ja Luirojärven kirpeänkylmää vettä, sammalikkoa saunapolulla, lempeitä löylyjä, raukeata tunnelmaa nuotiolla. Kun sen kaiken saa kokea hienojen vaelluskavereitten kanssa, ei ole sen autuaanpaa oloa.
Sitten vetäydyttin vähitellen telttoihin nukkumaan. Isosilla ja johdolla olikin oma telttailualue, jossa saatiin rauhassa koisia ja heittää läppää. Ihana elämä. Sådant är livet på svenska.
"Vieläkö on monta kilometrriii?"
"Onks kellään näkkärriii?"
"Miksi tässä saunassa ei oo valoja?"
"Kyllä tytöt on fiksuja"
"Yhestoista käsky - elä valehtele!"
"Onkohan miehet geenivirhe?"
1.8. Torstai Luiro - Sokosti
Herätys oli vasta puolenpäivän aikoihin, mutta jo klo 11 herättiin muutamalla teltalla siihen, että malmilaiset rippikoululaiset marssivat tahdissa kohti Sokostia telttojemme ohi: "Rumps, rumps ..." Koetimmepa heräillä mekin. Joillakin tosin makuupussin vetskari ei olisi millään auennut. Iikalla ja Jopella oli taktiikkana viedä teltta poronkuseman päähän, ettei herätys sinne kuulu. Larin ja Tommin taktiikkaan taas kuului väsyttää naapuriteltta (tytöt tosin) pitkillä jutuilla aina aamuun asti.
Herättiinpä kumminkin ja niinpä siis puolenpäivän aikaan aamupalan tekoon. Sää oli hieno. Lämmintä ja aurinkoa. Ja muutama lyhyt sadekuuro.
Bören ryhmä saapui Luirolle Tuiskukurusta yhden maissa. Iltapäivällä kolmen jälkeen lähdettiin isku-ryhmällä piipahtamaan Sokostilla. Matkaan menikin yllättävän kauan. Tosin ilma oli hieno. Sanoisin, että jopa shortsi-keli. Ja rinteessä nähtiin riekkoperheitä kipittävän kivien suojaan - ihmeellistä elämää...Olikohan evoluution tarkoittamaa... Sokostilta oli mahtavat näkymät. Porukka ihasteli huipulta avautuvaa huikaisevaa maisemaa. Tunsi olevansa pieni ihminen. Tanja jakoi huipulle päässeille viimeiset suklaansa. Mitäs ei isonenporukkansa eteen tekisi. Otettiin kuvia ja kuvan kuvia.
Paluumatkalla pojat olisivat halunneet päästä ikilumelle lumisotasille - mutta eivät päässeet.
Tanjan kameranlaukaisin katosi ja sitä etsittiin edes-takaisin. . Ilpo ja Tanja ehtivät melkein takaisin Sokostille, kunnes lopulta onnekas Antti löysi sen. Mukava etsintareissu kuitenkin.
Ja illalla iltahartaus sekä isojen ohjelmaa.
Luirolla lämpeni taas sauna. Niinpä käytiin yöllä isojen saunassa ja Bören kanssa nähtiin jotain
unohtumatonta, josta ei voi puhua - se pitää muistaa... Hieno auringonlasku. Yöllä tehtiin isojen kanssa Luiron nuotiolla pyttipannua ja nautittiin sitä auringon noustessa suurella ruokahalulla. Jälkiruokana oli kahvit ja nuotiolla valmistetut letut mansikkahillon kera. Tuona yönä ei olisi halunnut ollenkaan mennä nukkumaan. Ja koko yön aamuun asti Luirojärven pinnalla vivahteli tuhannet värisävyt ja kuvajaiset. Elämää suurempi kokemus...
"Onkos tuo lumi oikeeta lunta?"
"Mikä tän vuoren nimi on?"
"Vieläkös pitää kiivetä kauan?"
"Ei lähetä pois täältä - jäähään tänne"
"Osaaks pojatkin tehdä ruokaa...?"
"Lirspeukuri.....hih...hih...hihiii..."
2.8. Perjantai Luiro - Palovankka - Lankojärvi
Herätys oli jo klo 8. Oli aika jättää jäähyväiset Luirolle. Monelle herääminen tuotti tuskaa.
"Miks kukaan ei herättäny?" "Ei jaksa!" ja Tanja: "ILPO SAARELAINENNN!!!"
Lopulta kuitenkin kaikki saivat aamupalaa pötsiinsä. Sitten pidettiin pieni oppitunti ja aamuhartaus ja matka takaisin alkoi. Oli tosi murehista jättää Luiro, mutta jospa joskus voisi tulla takaisin...
Matka kulki ensin yli Luirojoen, sitten hetken matkaa Luiron rantaa ja lopulta lähdettiin nousemaan
Ampuojaa ylös Vaselmapäiden ja Tuiskupäiden välistä kohti Palovankaa. Vaselmapäiden päältä oli melkoiset näkymät. Palovankalle saavuttaessa porukka hieman kypsyi ja oli pientä hermojen kiristy-mistä. Palovankalla kuitenkin ruokailtiin ja korjailtiin välineitä. Paloi jokunen tupakkakin. Pidettiin isojen palaveri puunrungolla. Päätettiin silti jatkaa matkaa...
Sitten saatiin kuitenkin uutta voimaa ja matka jatkui laulaen ja vitsaillen eteen päin kuin hurmiossa.
Palovanganjoen (Paasjoen) vartta kuljettiin ja taas tavattiin Suomujoki. Suomujoen risteyksessä Palovanganjoki ylitettiin siltaa pitkin. Siinäpä kohisi siisti koski. Ja sitten Suomujoen vartta pitkin ylös kohti Lankojärveä.
Lopulta tultiin Suomujoen ja Rautuojan risteykselle, jossa oli pakko ylittää Suomu. Ja menihän se - tosin hirmuiselta varmasti tuntui monesta virran voima ja veden kylmyys. Vieläpä mentiin samalla adrenaliinilla yli Rautuojasta ja sitten kengät jalkaan. (Siinä paikalla muuten meikä oli eka yönsä Saariselän maastossa silloin ensimmäisellä Koilliskairan reissullaan kauan kauan sitten keripukki-mäkeläisten kanssa. Silloinkin paikalle saavuttiin vasta joskus iltamyöhään ja sitten juostiin Luirolle. Joten muistorikas paikka...)
No meillä oli jo ilta ja vielä vajaa pari kilometriä Lankojärvelle. Siellä tavattiin sitten iloisesti Jari ja Reetta sekä tytöt. Siinä puron varressa istuttiin notskilla ja pantiin teltat kankaalle pystyyn. Reetankin super-kevyt Ultra MacKingley Super-Himalaja levähti kankaalle kuin viimeistä yötä varten. Ja sitten taju kankaalle...
"Onks kellään näkkärriii?"
"Vieläkö on monta kilometrriii?"
"Ja miehän en syö enää metriikkää kalossiii!!"
"Kottii jos piäsen nii syön vaen kiinteetä ruokkoo ainahi kas vuotta yhtämennoo..."
3.8. Lauantai Lankojärvi - Rautulampi - Kiilopää
Yöllä alkoi sataa. Vesi oli märkää. Kurjapa oli aamu herätä sateeseen ja teltta märkänä. No siitä hiljaisina tehtiin aamupalat ja vähitellen pakattiin kamat kassiin. Sitten aamuhartaus ja sadeasut päälle ja eikun matkaan. Nyt suuntana oli Rautulampi. Kuljettiin Rautuojan vartta pitkin kohti länttä. Varsin mitäänsanomatonta maisemaa. Vain pientä nousua, laskua, puroja ja sadetta, sadetta ...
Lopulta tultiin iltapäivällä Rautulammelle. Kämppä oli täynnä jotakin väkeä, jotka eivät älynneet/us-kaltaneet lähetä ulos. Kämppään ehtineet sammuivat lämpöön ja toteisivat mahdottomaksi matkan jatkamisen. Kuitenkin tehtiin urheasti ruokaa nuotiolla ja syötiin pötsit täyteen. Vitsit oli kyllä vähissä. Ei uskaltanut juuri läppää heittää - sen verran matoiselta näytti vaeltajien mieli. Eka kerran meikäkin ajatteli, että taitaa turpaa tulla kun kotiin päästään...Ei kyllä viitsiny vitsiä vääntää. Vaikka muuten oli tosi siisti elämys tehdä ruokaa sateessa yltä-päältä-alta märkänä. Ajattelepa ite, mikä erikoinen kokemus...
Mutta Ilmojen Herra armahti taas. Pilvet hävisivät ja Raututunturien takaa ilmestyi aurinko näkyviin. Jo virkosi vaeltajan mieli ja pian pinkaistiin matkaa viimeiselle etapille kohti Kiilopäätä. Siitä vaan noustiin huimaava matka Rautupään ja Niilanpään eteläistä kylkeä ylös Poroaidalle. Hyvin meni - porukka kulki kuin hurmiossa (Reetta kuin poro välillä piippua vetäen) suurimmatkin nousut. Niilanpään päällä sitten otettiin viimeisiä vaelluskuvia ja lopulta annettiin lupa omaan tahtiin kulkea Kiilopäälle. Ja siihen loppui vaeltajien vaivat. Ei painanut rinkka (no ehkä Marjan rinkka hieman), ei tuntuneet rakot, kuin lentäen nousi vaeltajan askel. Ja saivat jotkut puhelinsoittaa käpysilleen (niin kuin nyt Tanja) kotiinkin Niilanpäältä.
Ja illalla 9:.n jälkeen viimeisetkin porukasta saapuivat Kiilopään Eräkeskukselle, jossa AAR-Bus meitä jo odotteli. Antti huolestuneena kurkisti kitaran kassiin ja siitäkös nauru irtosi kun kahtena kappaleena kaulast poikki tapasi kitaran hän...Kalliit on laulujen lunnaat nääs.
Saavuttiin sitten TIEVAlle, syötiin iltapalat ja saunaan tietysti kiirehdittiin matkan hikiä irrottelemaan. Varmaan uni maistui yhdelle ja toisellekin. Miten sitä arvostaakaan punkan pehmeyttä...
Lauantain kuuluja ja kuultuja kommentteja:
"Miksi aina pittää sattaa.."
"Mie en kyllä kestä ennää..."
"Äiti"
"En kyllä ikinä lähe ennää vaeltammaa..."
"Onks nuo ne nattaset - miks varte?"
"AAR-Bus AAH..."
4.8. Sunnuntai Inarin ja Ivalon bussi - sightseeing
Pyhäpäivä - retkipäivä bussilla.
Pidettiin aamumessu TIEVAn kappelissa. Noustiin sitten bussiin ja lähdettiin katsastamaan Lapin maalikyliä. Ensin kohdattiin Inari. Siellä piti ehdottomasti päästä Grillille ja saada makkaraperunat muttu surku, että cokista ei Lapissa saa. Ostettiinpa sitten muutama matkamuisto ja pari puukkoa. Ja Tanja meinas ostaa poronsarvet.
Sitten menthin kirkkoon ja katsottiin miltä saamelaiskirkko näyttää. Siellä oli mieleenjäävä saame-laisperhe-aiheinen alttaritaulu. Kirkko oli amerikan-avulla 1950-luvulla rakennettu. Laulettiinpa siellä joku laulukin...
Sitten menthin Ivaloon, jossa taas katsastettiin kirkko, joka oli modernimpi ja ei niin kauhean mieleenjäävä, mutta kirkko kumminkin. Ivalossakin ostettiin pari puukkoo.
Tullessa vielä käyttiin Saariselän Kuukkelilla ostoksilla...pari puukkoo... Ja taas Tanja meinas ostaa poronsarvet...
TIEVAlla syötiin ja sitten alettiin ohjelmanilta. Ensin oli vuorossa visainen seksi-pari-tuntinen. Vaikeita kysymyksiä ja onkelmia. Mutta selvitettiinhän se seksi pois päiväjärjestyksestä. Tosin olipa siinä jokunen sketsikin. Ensi-ilta oli mm. Datsun-sketsillä (pitkän päälle D...) ja Zonta lähtee jutulla.
Illalla sitten oli edessä viimeinen ilta saunatuvalla - ja tippa oli linssissä yhdellä jos toisellakin. Sielläkin oli muutama sketsinpoikainen ynnä Tanjan ideoima lähentely-leikki, jossa suureen hurmioon intoutuivat mm. Niko, Hanna ja Juha. Vähitellen ilta herkentyi kynttilä-juttuun ja hartauteen ja jopa silloin itkeskeli raavainkin uros..viimeinen ilta Lapissa - tällä riparilla, nyyh, nyyh...
Jotkut vielä rohkenivat yösaunaankin. Ja valvoa sai...
"Onks täällä pankkiautomaattii.."
"Mistä sitä poronsarviuutettaa saa?"
" - Miks varten?"
"Mite se uskontunnustus männöö??"
"Nyyh, nyyh"
"Viimene ilta nyyh, nyyh"
5.8. Maanantai - Paluupäivä kotiin
Lämmin kypsä matka kotiin.
Samat tutut pysähdyspaikat kuin Lappiin mennessäkin. Ja sama ruokapaikka Kuusamossa - tosin ei enää samaa ruokaa. Kirjoiteltiin retkipäiväkirjaa ja muisteltiin joukolla retken eri vaiheita. Vielä vii-meisiä tenttejä suoritettiin ja oppikirjaa selailtiin. Katseltiin myös miltä minä näytän videolla porona. Niin äkkiä matka sitten menikin. Tuntui kuin oltais äsken oltu matkalla Lappiin päin. Olipa monella pienellä sielullahaikea ajatus päässä pyörimässä. Teki vain mieli kertailla vaelluksen vaiheita...
Kontiolahteen saavuttiin siinä 9:n maissa ja vanhukset odottelit seukkarilla. Sitten vielä yhteinen laulu ja tippa linssissä halailtiin ja jätettiin jäähyväisiä tutuiksi tulleille naamoille - ja kotiin.
"Saako soittaa?"
"Ei usko äiti, että kävelin sata kilometrrii..."
"Ee kyllä väsyttänä yhttäää!"
"Koska lähettää uuvestaa?"
11.8. Sunnuntai - Konfirmaatiopäivä
Porukka oli kirkossa jo 9:ltä ja kaiki meini kuin pitääkin. Todella loisteliasta väkeä kaikki, kuin äidin pikku enkeleitä alboissaan. Tanja luki Psalmin. Jari ja isot olivat mukan siunaamisessa ja isot kantoivat kolehdinkin. Saarnateksti Jeesukselta vuorella tähyilemässä Jerusalemiin liittyi soveltaen sopivasti Lappiin ja Juhani Rekolan ajatuksiin: "Salaisuus ei ole sama kuin arvoitus. Arvoitus on ratkaistavissa, mutta salaisuus käy sitä suuremmaksi, mitä enemmän siitä käsittää."
Konfirmaatiolaulukin (Elämä on nyt) kaikui kuin Oopperakuorolta ikään. Kuultiin myös Marjan ja Jutan soittoa sekä lauluryhmän laulua. Kaikki saivat todistuksensa ja ruusuja joka syliin sekä isosten ja johtajien armottomia halauksia. Ja isotkin saivat muistoksi todistuksen...
Sitten kotiin kakulle ja kummin ja mummin kanssa läppää heittämään.
Isoset ja johtajat ehtivät muutamassa paikkaa käydä myös kakkua rääppimässä. Ja oli totisen kuuma päivä. Että oli ihan pakko päästä lopulta illalla Hirvirantaan uimaan ja vielä vaelluksen vaiheita kertaamaan ja se oli tosi kiva keikka. Ja sitten nyyh, nyyh kotiin ja aamulla kouluun...
"Onks mun tukka hyvin?"
"Kestääks tää kauan?"
"Onks pakko halata?"
"Tuliks monta paikkaa? Kymmenen - Nii vähä..."
Ilpo Saarelainen
ilpo saarelainen
