.....

    Itsenäisyyspäivä- ja lakkiaisjuhla 2010

    Kontiolahden lukio

     

    Arvoisat veteraanit!
    Hyvät kutsuvieraat.
    Hyvät tänään lakitettavat ylioppilaat!
    Hyvät opettajat ja oppilaat!

     

    Maanantaina, itsenäisyyspäivänä paljastetaan tässä aivan lähellämme kirkonmäellä kontiolahtelaisten Mannerheim-ristin ritarien muistomerkki. Yksi näistä kolmesta Mannerheim-ristin saajista oli jakokoskelainen nuori asevelvollinen, ryhmänjohtaja Valde Sorsa.

     

    Valde oli syntynyt aivan vuoden lopulla 1920, 29. joulukuuta. Valden perhe asuu Jakokoskella siinä Mönnin tie alussa, oikealla kädellä olevassa hirsitalossa. Valden ollessa puolivuotias, hänen isänsä kuolee. Äiti viljelee uuden puolisonsa kanssa tilaa. Valde saa kolme sisarpuolta, joista vain yksi jää eloon. Valden ollessa 8 vuotias, äitikin kuolee. 17- vuotiaana Valde ottaa kotitilan isännyyden ja jää yksi viljelemään tilaansa. Samaan aikaan hän liittyy Kontiolahden suojeluskuntaan. Teidän lukiolaisten ikäinen nuori mies vastaa yksin kotitilastaan. Samalla hän ajattelee isänmaan ja kotiseudun puolustamisen niin tärkeäksi, että liittyy vapaaehtoisena suojeluskuntaan, sen aikaiseen vapaaehtoiseen maanpuolustusjärjestöön. Vuonna 40 hän astuu varusmiespalvelukseen asevelvolliseksi. Jatkosodan alkaessa hänet komennetaan JR7:ään ns. Tyrjän rykmenttiin, jossa hän toimii esimerkillisenä ryhmänjohtajana.

     

    Kesällä -41 hän saa Mannerheim-ristin 8na suomalaisena sotilaana. Hän on koko sotaakäyvän joukon ensimmäinen ryhmänjohtaja, jolle annetaan tuo arvostetuin suomalainen kunniamerkki, Mannerheim-risti. Asemasodan alkaessa JR7 asettuu Ohdan lohkolle Laatokan luoteispuolelle.

    Keväällä 42 Valde on lomalla kotonaan. Ehkäpä hän on saanut viljakylvölomaa. Rintamalla on rauhallista. Eletään asemasotavaihetta. Kesäkuun 15 päivä Valde on juuri palannut lomaltaan. Yötä myöten ryhmänsä kanssa hän korjaa ryhmän puolustusasemaa. Valoisan kesäyön käännyttyä aamuksi naapurin tarkka-ampuja osuu hänen. Valde haavoittuu vakavasti ja saman päivän iltana kenttäsairaalassa hän menehtyy leikkauspöydälle.

    Nuori 21-vuotias sotilas, ryhmänsä johtaja, ritari on kuollut. Sinne jää kotitila, pellot, joita hän oli kyntänyt. Vilja, jonka oli lomallaan ehtinyt kylvää. Kotikylään jää nuori tyttö, jonka kanssa Valde oli ehtinyt tapailla. Nuoruuden ihastus, rakastettu ei palaa enää koskaan kotiin.

    Juhannuksen aikaan hänen valkoinen arkkunsa tuodaan kotiin. Siitä lähdetään pienellä omaisten joukolla liikkeelle. Kyläläiset liittyvät saattojoukkoon. Hänet haudataan tähän kirkon vierelle sankarihautaan. Siinä on hänen ristinsä, syntynyt 29.12.1920, kuollut 15.6.1942. Valden kotitila myydään. Hänen juuri alkanut elämäntarinansa katkeaa. Ei hän ehdi perustaa perhettä, ei saada lapsia. Ei hän näe kotitilan peltoja enää. Hän antoi isänmaalleen kaiken, koko elämänsä.

    Tällaisista elämänkohtaloista on hyvät nuoret meidän isänmaamme itsenäisyys kudottu kokoon. Tavallisten suomalaisten miesten ja naisten työstä ja uhrauksista isänmaan ja kotiseudun eteen, niin sodan kuin rauhan päivinä.

    Tätä muistelemme itsenäisyyspäivänä paljastaessamme Valden ja näiden kahden muun kontiolahtelaisen ritarin Lauri Kokon ja Veikko Saarelaisen – oman setäni muistomerkin.

    Tee sinä työtä tämän isänmaasi ja kotiseutusi eteen. Rakasta sitä. Toimi niin, että tässä maassa ja tällä kotiseudullasi olisi meidän kaikkien hyvä elää. Lasten, nuorten, vanhusten, täällä syntyneiden ja tänne muuttaneiden. Että tämä olisi meille kaikille yhteinen koti. Se on Valde Sorsan ja kaikkien veteraanipolvien yhteinen perintö sinulle ja meille.

     

    Te tänään lakitettavat nuoret miehet olette eräällä tavalla samanlaisia taistelijoita kuin Valde Sorsa aikanaan oli. Olette taistelleet opinnoissanne monenlaisia vastoinkäymisiä ja ennakkoluuloja vastaan.

    Sinä Mahad tulit sisarustesi kanssa puolenkymmentä vuotta sitten vaikeita teitä Suomeen. Aloitit täällä koulun kieltä taitamattomana täysin vieraassa kulttuurissa ilman isän tai äidin tukea. Äitisi päästyä maahan jäit yksin tänne jatkamaan opiskelujasi muun perheen muuttaessa Etelä-Suomeen. Olet sinnikkäästi raivannut tiesi suomalaiseen yhteiskuntaan. Syksyllä aloitit opinnot Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa.

    Sinä Aki, olet myös kulkenut monella tavalla vaikean opintien. Monesti on edessäsi ollut ylipääsemättömältä tuntuvia elämäntilanteita. Olet kuitenkin jaksanut uskoa jatkuvasti parempaan huomispäivään. Olet uskaltanut kulkea omaan tahtiisi opinnoissasi ja puurtaa läpi vaikeuksien.

    Teitä molempia on tuettu opintojenne aikana. Monet opettajat eri kouluasteilla ja opinto-ohjaajanne ovat tehneet eteenne omaehtoista työtä tunteja laskematta. Tehkää te ylioppilaat ja te kaikki joskus samoin jollekin toiselle, opiskelukaverillenne, ystävällenne, kotiväellenne. Siten jatkatte näiden veteraanisukupolven äitien ja isien perintöä. Sellaisessa isänmaassa on hyvä elää. Siellä tuetaan toista, etsitään toisesta hyvää.

    Suuria ovat ne ihmiset, oppilastoverit, ystävät, aikuiset, edustajamme kunnassa tai isänmaassamme, jotka tahtovat toiselle hyvää. Jotka kuuntelevat, auttavat, arvostavat toista ihmistä ja hänen työtään. Isänmaata rakennetaan luottamuksella, toisen huomaamisella, hyvän edistämisellä. Sellaiseen iänmaahan ei kuulu kateus, riidanhalu, toisen ihmisen työn vähättely tai yhteisen kodin, kotiseudun tahi isänmaan maineen likaaminen.

     

    Haluan toivottaa teille hyvät ylioppilaat, teidän kotiväkenne ja samalla teille jokaiselle kuulijalle kaikkea hyvää vanhan kirkkorukouksen sanoin:
    Lähtekää rauhassa.
    Olkaa rohkeat, 
    pitäkää hyvästä kiinni,
    älkää vastatko pahaan pahalla.
    Rohkaiskaa arkoja,  
    tukekaa heikkoja,
    auttakaa sorrettuja, 
     kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.

     

    Jaan nyt lukion päättötodistukset ja ylioppilastutkintotodistukset.
    ………

    Hyvät nuoret Mahad ja Aki!

    Te olette nyt suorittaneet hyväksytysti  lukion oppimäärän. Olette myös selviytyneet hyväksytysti ylioppilastutkinnon kokeista.

    Ylioppilastutkintolautakunnan suomin valtuuksin julistan Teidät täten ylioppilaiksi. Painakaan nyt tämän arvon merkiksi valkolakki päähänne!

     

    GAUDEAMUS IGITUR

     


Ilpo Saarelainen
ilpo.saarelainenÄTkontiolahti.fi
Kontiolahden lukio