Itsenäisyyspäivä- ja lakkiaisjuhla 2010
Kontiolahden lukio
Arvoisat veteraanit!
Hyvät kutsuvieraat.
Hyvät tänään
lakitettavat ylioppilaat!
Hyvät opettajat ja oppilaat!
Maanantaina, itsenäisyyspäivänä paljastetaan tässä aivan lähellämme
kirkonmäellä kontiolahtelaisten Mannerheim-ristin ritarien muistomerkki. Yksi
näistä kolmesta Mannerheim-ristin saajista oli jakokoskelainen nuori asevelvollinen,
ryhmänjohtaja Valde Sorsa.
Valde oli syntynyt aivan vuoden lopulla 1920, 29.
joulukuuta. Valden perhe asuu Jakokoskella siinä Mönnin tie alussa, oikealla
kädellä olevassa hirsitalossa. Valden ollessa puolivuotias, hänen isänsä
kuolee. Äiti viljelee uuden puolisonsa kanssa tilaa. Valde saa kolme
sisarpuolta, joista vain yksi jää eloon. Valden ollessa 8 vuotias, äitikin
kuolee. 17- vuotiaana Valde ottaa kotitilan isännyyden ja jää yksi viljelemään
tilaansa. Samaan aikaan hän liittyy Kontiolahden suojeluskuntaan. Teidän
lukiolaisten ikäinen nuori mies vastaa yksin kotitilastaan. Samalla hän
ajattelee isänmaan ja kotiseudun puolustamisen niin tärkeäksi, että liittyy
vapaaehtoisena suojeluskuntaan, sen aikaiseen vapaaehtoiseen
maanpuolustusjärjestöön. Vuonna 40 hän astuu varusmiespalvelukseen
asevelvolliseksi. Jatkosodan alkaessa hänet komennetaan JR7:ään ns. Tyrjän
rykmenttiin, jossa hän toimii esimerkillisenä ryhmänjohtajana.
Kesällä -41 hän saa Mannerheim-ristin 8na suomalaisena
sotilaana. Hän on koko sotaakäyvän joukon ensimmäinen ryhmänjohtaja, jolle annetaan
tuo arvostetuin suomalainen kunniamerkki, Mannerheim-risti. Asemasodan alkaessa
JR7 asettuu Ohdan lohkolle Laatokan luoteispuolelle.
Keväällä 42 Valde on lomalla kotonaan. Ehkäpä hän on saanut
viljakylvölomaa. Rintamalla on rauhallista. Eletään asemasotavaihetta. Kesäkuun
15 päivä Valde on juuri palannut lomaltaan. Yötä myöten ryhmänsä kanssa hän
korjaa ryhmän puolustusasemaa. Valoisan kesäyön käännyttyä aamuksi naapurin
tarkka-ampuja osuu hänen. Valde haavoittuu vakavasti ja saman päivän iltana
kenttäsairaalassa hän menehtyy leikkauspöydälle.
Nuori 21-vuotias sotilas, ryhmänsä johtaja, ritari on
kuollut. Sinne jää kotitila, pellot, joita hän oli kyntänyt. Vilja, jonka oli
lomallaan ehtinyt kylvää. Kotikylään jää nuori tyttö, jonka kanssa Valde oli
ehtinyt tapailla. Nuoruuden ihastus, rakastettu ei palaa enää koskaan kotiin.
Juhannuksen aikaan hänen valkoinen arkkunsa tuodaan kotiin.
Siitä lähdetään pienellä omaisten joukolla liikkeelle. Kyläläiset liittyvät saattojoukkoon.
Hänet haudataan tähän kirkon vierelle sankarihautaan. Siinä on hänen ristinsä,
syntynyt 29.12.1920, kuollut 15.6.1942. Valden kotitila myydään. Hänen juuri
alkanut elämäntarinansa katkeaa. Ei hän ehdi perustaa perhettä, ei saada
lapsia. Ei hän näe kotitilan peltoja enää. Hän antoi isänmaalleen kaiken, koko
elämänsä.
Tällaisista elämänkohtaloista on hyvät nuoret meidän
isänmaamme itsenäisyys kudottu kokoon. Tavallisten suomalaisten miesten ja
naisten työstä ja uhrauksista isänmaan ja kotiseudun eteen, niin sodan kuin rauhan
päivinä.
Tätä muistelemme itsenäisyyspäivänä paljastaessamme Valden
ja näiden kahden muun kontiolahtelaisen ritarin Lauri Kokon ja Veikko Saarelaisen
oman setäni muistomerkin.
Tee sinä työtä tämän isänmaasi ja kotiseutusi eteen. Rakasta
sitä. Toimi niin, että tässä maassa ja tällä kotiseudullasi olisi meidän
kaikkien hyvä elää. Lasten, nuorten, vanhusten, täällä syntyneiden ja tänne
muuttaneiden. Että tämä olisi meille kaikille yhteinen koti. Se on Valde Sorsan
ja kaikkien veteraanipolvien yhteinen perintö sinulle ja meille.
Te tänään lakitettavat nuoret miehet olette eräällä tavalla
samanlaisia taistelijoita kuin Valde Sorsa aikanaan oli. Olette taistelleet
opinnoissanne monenlaisia vastoinkäymisiä ja ennakkoluuloja vastaan.
Sinä Mahad tulit sisarustesi kanssa puolenkymmentä
vuotta sitten vaikeita teitä Suomeen. Aloitit täällä koulun kieltä
taitamattomana täysin vieraassa kulttuurissa ilman isän tai äidin tukea. Äitisi
päästyä maahan jäit yksin tänne jatkamaan opiskelujasi muun perheen muuttaessa
Etelä-Suomeen. Olet sinnikkäästi raivannut tiesi suomalaiseen yhteiskuntaan.
Syksyllä aloitit opinnot Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa.
Sinä Aki, olet myös kulkenut monella tavalla vaikean
opintien. Monesti on edessäsi ollut ylipääsemättömältä tuntuvia
elämäntilanteita. Olet kuitenkin jaksanut uskoa jatkuvasti parempaan huomispäivään.
Olet uskaltanut kulkea omaan tahtiisi opinnoissasi ja puurtaa läpi vaikeuksien.
Teitä molempia on tuettu opintojenne aikana. Monet opettajat
eri kouluasteilla ja opinto-ohjaajanne ovat tehneet eteenne omaehtoista työtä
tunteja laskematta. Tehkää te ylioppilaat ja te kaikki joskus samoin jollekin
toiselle, opiskelukaverillenne, ystävällenne, kotiväellenne. Siten jatkatte
näiden veteraanisukupolven äitien ja isien perintöä. Sellaisessa isänmaassa on
hyvä elää. Siellä tuetaan toista, etsitään toisesta hyvää.
Suuria ovat ne ihmiset, oppilastoverit, ystävät, aikuiset, edustajamme kunnassa
tai isänmaassamme, jotka tahtovat toiselle hyvää. Jotka kuuntelevat, auttavat,
arvostavat toista ihmistä ja hänen työtään. Isänmaata rakennetaan
luottamuksella, toisen huomaamisella, hyvän edistämisellä. Sellaiseen iänmaahan
ei kuulu kateus, riidanhalu, toisen ihmisen työn vähättely tai yhteisen kodin,
kotiseudun tahi isänmaan maineen likaaminen.
Haluan toivottaa teille hyvät ylioppilaat, teidän
kotiväkenne ja samalla teille jokaiselle kuulijalle kaikkea hyvää vanhan
kirkkorukouksen sanoin:
Lähtekää rauhassa.
Olkaa rohkeat,
pitäkää hyvästä kiinni,
älkää vastatko pahaan pahalla.
Rohkaiskaa arkoja,
tukekaa heikkoja,
auttakaa sorrettuja,
kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.
Jaan nyt lukion päättötodistukset ja ylioppilastutkintotodistukset.
Hyvät nuoret Mahad ja Aki!
Te olette nyt suorittaneet hyväksytysti lukion oppimäärän.
Olette myös selviytyneet hyväksytysti ylioppilastutkinnon kokeista.
Ylioppilastutkintolautakunnan suomin valtuuksin julistan
Teidät täten ylioppilaiksi. Painakaan nyt tämän arvon merkiksi valkolakki päähänne!
GAUDEAMUS IGITUR