Kontiolahden lukion toisen vuoden opiskelijat tekivät viime elokuussa luokkaretken tapaisen leirikoulun Lapin Saariselälle. Lukion ja Kontiolahden seurakunnan avustuksella opiskelijoille ei koitunut mitään lisäkustannuksia omasta takaa. Monen mielestä viikko olikin hieman rennompi ja mukavampi aloitus lukion rankimmaksikin sanotulle opiskeluvuodelle.
Jo viime keväänä lukion rehtori Ilpo Saarelainen otti puheeksi ehdotuksen Lappiin lähtemisestä. Kesäloma oli edessä, joten tulevat kakkosluokkalaiset eivät sen suuremmin asiaa miettineet, mutta syksyllä koulun alkaessa matka alkoikin olla jo lähempänä kuin osasi aavistaakaan. Kahden viikon aikana ennen lähtöä käytiin huolellisesti läpi kaikkien matkalle osallistuvien varustautuneisuus viikon ajalle. Pidettiin mm. pieniä infotilaisuuksia opiskelijoille, joissa syvennyttiin tarkemmin matkan ohjelmaan. Luvassa oli historian havinaa Raatteentien museossa, kolmen päivän vaellus Urho Kekkosen kansallispuiston tuntureissa, sekä vierailut Inarissa ja Ivalossa. Monen mielenkiinto heräsi sitä mukaa kun lähtöpäivä lähestyi, ja näin viikko vierähti:
Maanantai 27.08.
Maanantain lähdön ajaksi oli sovittu klo 6.00. Noin puoli kuuden aikaan vielä unisia matkalaisia alkoi saapua koululle suurien rinkkojen kanssa. Tunnelma oli väsynyt, eikä sitä varmastikaan pahemmin piristänyt ajatus 12 tunnin linja-automatkasta. Mutta urheasti kaikki kuitenkin saapuivat paikalle, vaikka sitten haukotellen ja laahustaen eteenpäin.
Ensimmäiset kaksi tuntia autossa kuluivat suurimmalla osalla nukkuessa. Unenpuute jatkui monella vielä vähän pidemmälle päiväänkin, mutta lopulta kaikki olivat kuitenkin hereillä. Koska retken oli tarkoitus olla sekä rento aloitus mutta myös opettavainen retki, ei kallista matka-aikaa bussissa suinkaan heitetty hukkaan. Matkalle mukaan lähteneet opettajat pitivät osa lyhyitä luentoja esim. siitä paikkakunnasta, jota oltiin paraikaa ohittamassa. Myös opiskelijat olivat varanneet jo kesän aikana Ilpolta esitelmien aiheita, joista sitten pitivät oman esityksensä bussissa.
Noin puolenpäivän aikaan lastillinen opiskelijoita saapui Raatteentien museon pihaan. Museosta oli varattu tunnin opastettu kierros koko ryhmälle. Tapahtumat Raattentiellä eivät varmasti menneet keneltäkään ohi selkeän opastuksen ansiosta. Parin tunnin kuluttua matka jatkui jälleen kohti Saariselkää.
Yhteensä menomatkalla kului aikaa 15 tuntia. Monen tunnin bussissa istumisen jälkeen 5 kilometriä ei tuntunut enää kenestäkään matkalta eikä miltään. Klo 21.00 linja-auto ajoi Saariselällä sijaitsevan leirikeskus Tievatuvan pihaan. Väsyneet matkalaiset nousivat autosta, kantoivat rinkkansa sisätiloihin, haukkasivat hieman iltapalaa ja menivät nukkumaan. Seuraavana päivänä alkaisi varmasti koko matkan jännittävin, hauskin, sekä myös pelottavin osuus, vaellus.
Tiistai 28.08.
Suurin osa kakkosista oli ensimmäistä kertaa elämässään lähdössä vaeltamaan. Hieman epäilevät eilisillan ajatukset huomisesta velloivat vieläkin varmasti kaikkien päässä, ja vaellukselta ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Matkaan lähdettiin kumminkin iloisin mielin.
Yhteensä 50 hengen joukko oltiin jo aikaisemmin jaettu n. 12-15 hengen ryhmiin, ja niihin ryhmiin kokoonnuttiin nytkin. Ohjaajina toimineet opettajat tarkastivat vielä, että kaikilla oli rinkkojen säädöt kohdillaan, ja että varusteet olivat varmasti kasattu sekä rinkka selkää tukevasti pakattu. Kun kaikki oli valmista, ei siinä enää sen enempää ihmetelty, vaan lähdettiin matkaan.
Kuten jo sanottu, monet olivat ensimmäistä kertaa vaeltamassa, joten n. kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen vaeltaminen alkoi jo maistua puulta. Mutta kun tasaisin väliajoin pidettiin taukoja, ja pidettiin energiatasoa yllä alkoi käveleminen helpottaa pikkuhiljaa. Rinkan painokaan ei enää ollut niin mahdoton kantaa, kun vain muisti, että käveli oikeanlaisessa asennossa sekä keskitti painon tasaisesti hartioille ja lantiolle.
Aivan päivän lopulla vaeltajien saavuttua omiin yöpymispaikkoihinsa (erilaisille laavuille tunturien tuntumassa) alkoi telttojen pystytys, iltapalan valmistus sekä uupunut, mutta vilkas keskustelu ensimmäisen päivän tunnelmista. Yö oli kylmä ja sateinen, mutta ei kaatanut kenenkään maailmaa. Kaksi samanlaista päivää olisi vielä edessä.
Keskiviikko 29.08.
Aamu alkoi puuron keitolla ja telttojen purkamisella. Rutiininomaiset aamutoimet suoritettuaan moni täytti juomapullonsa lähellä olevasta purosta ihastellen Lapin purojen vesien puhtautta. Purossa pestiin myös astiat ja mahdollisesti huuhdeltiin vaatteita. Rinkanpakkausoperaation jälkeen noin puolenpäivän aikaan oltiin taas valmiita jatkamaan matkaa.
Näin toisena päivänä vaeltaminen alkoi monelta jo sujua paremmin. Edellispäivä oli ollut rankka selälle ja koko keholle, mutta nyt mukana oleva painolasti alkoi olla jo osa omaa itseä. Rankat nousut tunturissa tosin välillä pyyhkivät helpotuksen mielikuvaa pois, mutta niistäkin selvittiin. Jälleen tauoilla ja energiatason ylläpitämisellä oli suuri merkitys asiassa. Eteen tuli toisinaan ylitettäviä puroja, jyrkkiä alamäkiä sekä loppuunpalaneita huokausia, mutta illan tullen kaikki selvisivät yöleireihinsä. Ilta kului nuotion äärellä istuskellessa. Toisena päivänä vaeltamisesta osasi vähitellen jo nauttia.
Torstai 30.08.
Torstaina aamu aloitettiin jälleen puurolla ja pakkaamisella. Viimeisenä vaelluspäivänä rinkan painoon oli jo niin tottunut, ettei matkanteko tuntunut enää missään. Ylipäätään vaeltaminen ei enää ollut pelkkää vaeltamista, ja Lapin hienoihin maisemiin osasi paremmin keskittyä sekä keskustella aiheesta. Helpottunut tunnelma kuohutti varmasti kaikkien tunteita ja etenkin toiveita siitä, että pian Tievatuvan majoitus-, ja etenkin suihkutilat, olisivat vain kädenmitan päässä.
Vaelluksen viimeiset kaksi, kolme kilometriä kuluivat suurimmalta osalta jännittyneissä ja onnellisissa tunnelmissa. Loppusuorilla iloiset matkalaiset nousivat tuttuun linja-autoon ja suuntasivat takaisin Tievatuvalle.
Tievatuvalla väsyneet vaeltajat siirtyivät ensitöikseen saunan puolelle rentoutumaan. Sen jälkeen oli luvassa ruokailu, ja päivälliseksi oli valmistettu perinteistä poronkäristystä. Kolme päivää erilaisilla vaeltajamuonilla elänyt porukka oli tyytyväinen saadessaan viimein kunnollista ruokaa.
Ilta kului rennommissa merkeissä, ja kun kaikki kakkoset olivat jälleen kasassa, erilaisia vaelluskokemuksia vaihdeltiin innokkaasti aamuyön puolelle asti.
Perjantai 31.08
Perjantaina opiskelijat nousivat aikaisin aamulla bussiin ja suunnaksi otettiin Inari. Tarkoituksena oli lähteä vierailemaan saamelaismuseo ja Ylä-Lapin-luontokeskuksessa Siidassa. Matkalla Inariin tehtiin kuitenkin noin tunnin mittainen pysähdys Ivalossa, jossa vietetty aika käytettiin lähinnä ruokailemiseen sekä kiertelyyn.
Siidassa odotti 75 minuutin opastettu kierros, joka käsitteli saamelaisten elinkeinoja ja historiaa sekä kaunista Ylä-Lapin luontoa. Kierros oli hyvin opettavainen sekä kulttuurin ja perinteiden kannalta mielenkiintoinen. Linja-autoon noustessa opiskelijoiden aikaisemmin tehdyt esitelmät jatkuivat matkalla takaisin Saariselälle.
Saariselälle tultua lukiolaiset eivät menneet heti takaisin Tievatuvalle, vaan lähtivät vierailemaan Tievatupaa lähellä sijainneelle porotilalle. Porotilan omistajia olivat aito saamelaismies Paulus Magga sekä Helsingistä lähtöisin ollut aimonsa Ulla Magga. Poroja tilalla ei varsinaisesti näkynyt, koska siihen aikaan ne ovat vielä kesälaitumilla.
Ulla Magga kertoi hyvin laajasti poronhoidosta sekä saamelaisesta kulttuurista ja Paulus hauskuutti opiskelijoita jututtamalla heitä myöhemmin itse rakentamissaan kodissa.
Illalla Tievatuvalla koko joukko katseli yhdessä erilaisia vaellukselta otettuja kuvia sekä pelaili erilaisia leikkejä, joilla saatiin koko luokka-asteen yhteishenkeä kohotettua ja jokainen oppi tuntemaan toisensa. Jälleen kerran jutustelu jatkui myöhälle yöhön.
Lauantai 01.09.
Opiskelijoita alkoi saapua aamupalalle n. kello 7 jälkeen. Rinkat sekä muut matkatavarat oli lastattu autoon jo eilisiltana, jotta lähtö kotimatkalle ei viivästyisi. Jälleen oli edessä arveluttavat 12 tuntia, joista ensimmäiset kuluivat tietenkin nukkuessa. Matkaan lähdettiin klo 8.
Noin puolivälissä matkaa bussi suuntasi Kuusamosta kohti Taivalkoskea. Ohjelmassa oli vierailu Kalle Päätalon lapsuudenkodissa, jossa vierailu kesti puolisen tuntia. Paikalla ollut opas kertoili ensin tarinaa Päätalon lapsuudesta ja ajasta, jolloin hän oli Kallioniemessä asunut. Pienen juttutuokion jälkeen alueella sai kierrellä vapaasti.
Taivalkoskella vierailtiin myös vuodesta1883
asti toimineessa Jalavan kaupassa. Kaupassa erikoista oli se, että se myy
erilaisia tavaroita 30-luvulta puhelimista suksisauvoihin.
Tuntien ajamisen jälkeen kello alkoi pikkuhiljaa lähestyä kymmentä. Samalla lähestyi
myös Kontiolahti. Monet alkoivat innostuneina etsiä tavaroitaan kasaan. Tasan
kello kymmeneltä bussi ajoi Kontiolahden lukion pihaan.
Onnelliset jälleennäkemiset kohtasivat koulun parkkipaikalla. Rinkat etsittiin linja-autosta ja sen jälkeen moni suuntasikin kohti omaa kotiaan.
Kaiken kaikkiaan leirikoulu oli onnistunut kokemus sekä opettajien että opiskelijoiden mielestä. Kuka tietää, ehkäpä siitä tulee vielä perinne Kontiolahden lukiossa?