Ilpo Saarelainen

- Mikäli olet hankkinut uudet vaelluskengät, kävele niillä useamman kerran ennen ensivaellusta. Tällöin kengät mukautuvat jalkoihisi. Saat myös testattua millaiset sukat ovat tarpeen. Huomaa, että kengät eivät saa olla liian pienet! Saat varautua tällöin kynsien irtoamiseen.

- Mikäli kyseessä on ensimmäinen vaelluksesi, voit lainata vaellusvälineitä esim. seurakunnalta/partiolaisilta/tutuilta. Palauta lainaamasi tarvikkeet heti palattuasi vaellukselta ja huollettuasi ne.

- Jos käytät lainattua makuupussia, olisi syytä käyttää sen sisällä esim. pussilakanaa tai makuupussin suojaa (saatavina retkeilyliikkeistä).

- Tutustu rinkan säätöihin ennen vaellukselle lähtöäsi. Säädä rinkka selällesi sopivaksi.

- Pystytä teltta ennen vaellusta kotonasi. Tarvittaessa suojaa se kyllästysaineella!

- Rasvaa vaelluskenkäsi, mikäli et luota niiden vedenpitävyyteen.
- > Pieni Varustelista täällä

Matkaa varten:

- Bussi-/automatkaa varten kannattaa varata mukavat matkavaatteet. Ota myös erilliset peseytymisvälineet matkakassiin.

- Tarvitset myös rahaa matkalle ja ehkä hieman viimekäden ostoksia varten. Jotain on saattanut unohtua matkasta!

- Automatkalle on hyvä ottaa tyyny mukaan. Siten saa pehmeämmät unet.

- Älä jätä pakkaamista edelliseen yöhön! Väsyneenä vaeltamisesta ei tule mitään.

- Nuku hyvin yö ennen kuin lähdet maastoon. Matkustetun yön (pahimmassa tapauksessa ajetun yön) jälkeen suoraan vaeltamaan lähteminen ei ole ihmisen hommaa.

Reitin suunnittelu:

- Hanki vaellusalueen kartat hyvissä ajoin. Päällystä ne muovilla.

- Suunnittele reitti yhdessä ryhmäsi kanssa. Älä varaa liian pitkiä vaelluspäiviä etenkään vaelluksen alkuun. Sopiva vaellusmatka on aluksi maastosta riippuen 10 – 15 km/päivä. Vaelluksen loppupuolella voi mennä jopa 20 km. Vaelluksen pituuteen vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti sää ja maaston vaihtelevuus.

- Vaelluksella ei mitata kilometrejä, vaan nähtyjä ja koettuja elämyksiä!

- Pyri majoittumaan aina autiotupien/nuotiopaikkojen läheisyyteen. Sieltä löytyy myös juomavettä ja polttopuita.

- Varaustupia voi varata (ja maksaa) etukäteen esim. Koilliskairan luontokeskuksesta. Myös suoraan asioiminen luontokeskuksissa ja opastuskeskuksissa auttaa asiassa.

- Kalastusluvat on ostettava luontokeskusten opastuskeskuksista ( esim. Saariselällä) tai Metsähallituksen toimipisteistä. Tarvitset myös voimassa olevan kalastuksen hoitomaksun suoritettuna (jos olet täysi-ikäinen).

- Turvallisinta on tehdä vaellus ryhmässä kokeneitten ryhmänvetäjien mukana. Yksin vaeltavan täytyy olla kokenut vaeltaja ja perehtynyt kartanlukuun sekä suunnistamiseen vaikeissakin oloissa.

- Hyviä vinkkejä saat netistä (vaellusturinat: http://www.vaellusnet.com/turinat/ tai esim. kirjasta: Laaksonen, Jouni & Partanen, Seppo J. (2002): Autiotuvat : Pohjois-Suomen tuvat ja tarinat.)

VARUSTEET

- Kts. varustelista!

- Pakkaa rinkka ennakkoon! Mittaa paino. Rinkka saa painaa korkeintaan 1/3 kantajan painosta. Sopivin paino on naisilla 12-18 kg. Miehillä 15-20 kg. Ylärajat ovat n. 24/30 kg. Toki moni kehuu kantaneensa 35 kg:n rinkkaa. Se on kuitenkin urheilua oman terveyden kustannuksella. Painava rinkka rasittaa erityisesti olkapäitä, selkää ja polvia. Myös nilkat ovat vaarassa painavan rinkan kanssa vaikeassa maastossa. Kokeile kävellä pakkaamasi rinkan kanssa ja tunnustele, jaksatko kantaa. Jos paino tuntuu kestämättömältä ja epämukavalta, on tavaraa vähennettävä rinkasta. Vaelluksen ei ole tarkoitus olla pelkkää kärsimystä.

- Talvivaelluksella varusteet vaativat huolellisen paneutumisen. Sukset ja ahkio ovat oma kokonaisuutensa. Mahdollista on käyttää myös telttaa tai kotavaatetta. Jopa pientä lämmönlähdettä (keittolaatikko, kamiina) saattaa olla mahdollista käyttää, mikäli harrastuneisuutta piisaa. Talvivaellukselle on varustauduttava huolella. Ilman riittävää kokemusta ja harjoittelua talvivaellukselle ei pidä lähteä! Yksin saa talvella - kuten kesälläkin - erämaahan lähteä vain kokenut talvivaeltaja.

Rinkka:

- Rinkka on vaelluksen tärkeimpiä asioita. Sinun on hyvä totutella rinkkaan jo ennen vaellusta. Rinkan säädöt on kokeiltava rinkka pakattuna. Perehdy itse rinkan säätöihin, että tietäisit, miten säätää rinkkaa, jos se tuntuu epämukavalta. Kerro hyvissä ajoin myös vaelluksen vetäjille, mikäli rinkan kanssa on ongelmia.

- Rinkkoja on pääasiassa kahta mallia. On ns. putkirinkkoja, joissa kantava runko on alumiini-/rautaputkea. Tällainen rinkka on hieman painavampi, mutta siinä voi tarvittaessa kantaa enemmän tavaraa. Toisena mallina käytetään ns. anatomic-rinkkaa (rosna), jossa ei ole erillistä runkorakennetta. Tukirakenteena voi olla erilaisia kankaan sisään ommeltuja jäykisteitä (alumiinilistat). Tällainen rinkka on miellyttävämpi ja pehmeämpi selälle ja ehkä aavistuksen verran putkirinkkaa kevyempi. Se kumpi malli on parempi, on puhtaasti makuasia.

- Rinkan olkahihnojen alle voit laittaa pehmennystä esim. leikkaamalla kaistaleet vanhasta makuualustasta. Kiinnitä kaistaleet esim. ilmastointiteipillä (jesarilla).

- Tarkasta, että lantiovyö toimii ja että se on oikealla korkeudella. Rinkkaa tulee kantaa puoliksi olkapäillä, puoliksi lantiolla.

- Rinkka tulee pakata oikein. Vaatteet ja ruoka-aineet ovat eri lokeroissa. Useimmin tarvittavat tarvikkeet (esim. välipala, taukovaate) on oltava nopeasti esille saatavissa.

- Rinkan painopiste tulisi saada mahdollisimman lähelle selkää. Painavimmat tarvikkeet (teltta) laitetaan rinkan alaosaan. Telttapatja voi taas olla ylhäällä niskan päällä.

- Jokaisessa rinkassa on oltava sadesuoja. Sellaisen voi ostaa aina erikseen. Kirjoita sadesuojaan nimesi, että se ei joudu hukkaan.

Vaatetus ja jalkineet:

- Vaatetus on syytä miettiä pohjoisen säätiedotuksia katsellen. Yöt ovat usein kylmiä kesälläkin. Sateeseen on syytä aina varautua. Tuulta varten on oltava tuultapitävä päällysasu. Alla käytetään nykyään keinokuituisia tai merinovillaisia urheiluvaatteita ja tarvittaessa kosteutta siirtävää välikerrastoa (esim. fleece). Puuvillapaitoja ei kannata käyttää kuin kesälämpimällä. Puuvillainen paita imee itseensä runsaasti kosteutta. Lämpimälläkin säällä kostea vaate tuo iholle kylmän tunteen, koska kosteus haihtuessaan sitoo lämpöä. Tekniset urheilukerrastot ovat keinokuituisia tai villaa/silkkiä (villa, merinovilla, ruskovilla). Nykyään on saatavilla erinomaisia merinovillaisia alusasuja, jotka kosteanakin säilyttävät lämpöominaisuutensa ja tuntuvat iholla miellyttäviltä. Keinokuituinen urheilukerrasto tuntuu iholla usein kylmältä ja nihkeältä. Villainen alusasu ei myöskään haise heti seuraavana vaelluspäivä, kunhan muistat tuulettaa vaatetta päivittäin, etkä säilytä sitä rinkassa kosteana.

- Taukovaatteena on hyvä olla fleece tai villapaita. Fleece on lämmin kosteanakin. Uusimmat fleece-tuotteet ovat tuultapitäviä ja hylkivät kosteutta.

- Päälimmäinen vaellusasu voi olla ns. kalvoasu tai muu tuultapitävä vaellusasuste (windstopper tai talvella jopa untuvatakki). Kalvoasut ovat usein hiostavia ja talvikäytössä huurtuvia. Vuodenaika määrittelee paljon, millainen on hyvä vaellusasu. Useimmiten luonnossa pärjää normaalilla liikkumiseen tarkoitetulla vaatetuksella, kunhan on varautunut sadekelihin sopivalla sadevaatetuksella. Sadetta varten tarvitaan joko sadeasu tai vaelluksella mieluummin sadeviitta, jonka tulee olla tarpeeksi suuri, että rinkka sopii sen alle selkään.

- Hyvät jalkineet ovat keskeinen osa vaelluksen onnistumista. Tärkeää olisi, että jalkineen pohja on tukeva (se on ns. kiertojäykkä). Pohja pitää hyvin. Jalkineen olisi hyvä tukea nilkkaa siten, että varsi ulottuu yli nilkan. Jotkut pitävät kumisaapastakin hyvänä vaelluskenkänä. Useimmiten käytetään jotakin kalvokenkää (GoreTex, SympaTex jne.). Mikäli kengissä ei ole kalvoa tai kalvo on rikkoutunut (kuten useimmiten käy), kannattaa kostumiseen varautua rasvaamalla kengät hyvin vaelluksen aikanakin. Kengät on muistettava tuulettaa ja kuivattaa öisin. Silloin pohjallinen otetaan kengästä pois. Onnistunut vaellus on mahdollista tehdä myös kumisaappailla, kunhan huolehtii tauoilla jalkojen "ilmauksesta".

- Vaelluksella käytettävät sukat ovat myös tärkeä osa vaelluksen sujumista. Villapohjaiset vaellussukat ovat usein onnistunut vaihtoehto. Villa sitoo itseensä kosteutta lämmittäen silti. Vaelluksen aikana on tärkeä tauoilla ottaa kengät jalasta ja antaa jalkojen, sukkien ja kenkien tuulettua. Samoilla sukilla voi vaeltaa pari-kolmekin päivää, mikäli ne muistaa tuulettaa usein ja antaa niiden kuivua öisin.

- Alushousuja on syytä varata ainakin yhdet paria vaelluspäivää kohden. Urheilutekstiilit/silkki/merinovilla ovat hyvä valinta. Ne eivät hierrä kosteanakaan kuten puuvilla tekee. Tarvittaessa alusvaatteita voi pestä kun muistaa ottaa mukaan käsipesua varten myytävää pesuainetta.

- Vaelluksella tarvitaan kesälläkin päähine ja usein myös käsineet. Hyvä vaihtoehto on pipo, jota voi käyttää päähineenä kylmänä yönäkin.

HYGIENIA:

- Peseytymistä varten on hyvä varata pieni pesupussi, jossa on pikkupullossa vähän shampoota ja pala saippuaa tai vain vartalonpesuainetta. Lisäksi tarvitaan hammasharja, hammastahnaa ja pieni pyyhe.

- WC-käyntejä varten tarvitaan rulla WC-paperia ja mielellään kosteuspyyhkeitä, joilla voi huolehtia intiimihygieniasta ja puhdistaa myös kädet.

- WC-käyntien jälkeen on aina ehdottomasti käytävä pesemässä huolella kädet. Vaelluksilla vaarana on usein vatsatauti, joka tulee puutteellisesta hygieniasta (pesemättömin käsin tehdään ruokaa) ja heikosti pestyistä astioista. Lämpimällä säällä mikrobit leviävät räjähdysmäisesti.

- Leikkaa varpaiden kynnet (miksei myös sormista) lyhyiksi hyvissä ajoin ennen vaellusta. Liian pitkät kynnet aiheuttavat herkästi varpaisiin tulehduksen vaativalla vaelluksella!

- Vatsataudin varalta on hyvä pitää matkassa aina hiilitabletteja. Usein tällainen tauti menee ohi vuorokaudessa - parissa.

- Mikäli tulet vatsasairaaksi, kerro asiasta välittömästi vaelluksen vetäjille!

- Alusvaatteiden ja sukkien kostuessa tulee usein hiertymiä. Niissä on aina infektion vaara. Mukana on hyvä olla aina rasvaa desifioivaa haavahoitoainetta. Hyviä hiertymään ovat esim. Basibact-rasva tai –jauhe. Jalkojen hiertymissä ja rakoissa käytetään ns. rakkolaastareita (keinoihoa).

- ”Jussi W oli hankkinut uudet vaelluskengät. Ei ne mitään GoreTexia olleet. Uudet kumminkin. Aittajärvellä oli laskeuduttu bussista ja levitetty kamat kankaalle. Jussi W:kin kokoili rököjään. Pyöri sandaalit jalassa ympäri pihaa. Koetti saada kannettavat mahtumaan rinkkaan. Yht’äkkiä Jussi W huomaa sandaalit jaloissaan. ”Vaelluskengät”, jysähtää nuoren miehen mieleen. Jussi pomppaa ylös. Bussin perävalot vilahtavat mutkan taakse. Siellä menevät uudenkarheat vaellustossut. Jussi W tallustelee sitten koko vaelluksen sandaaleissaan. Vesi tursuaa välillä varpaiden välistä. Iltanuotiolla varpaat muistuttavat vanhan mummon räpylää. ”Mutta ilmastointi pelaa”, tuumaa Jussi. Koko reissulla sandaaleista ei sanota pahaa sanaa. Asenne ratkaisee.”

MAJOITTUMINEN

Majoitusvarustus

- Majoittumista varten tarvitset makuupussin ja makuualustan.

- Sää ja vuodenaika sekä majoitustila (teltta, loue/laavu, autiotupa) vaikuttavat myös siihen millaisen makuupussin tarvitset.

- Nuku ennalta ennen vaellusta yö teltassa/ulkona, että tiedät makuupussisi sopivuuden!

- Makuupussia hankkiessa on otettava huomioon nukkujan koko (makuupusseja on eri kokoja ja jopa miesten/naisten malleja). Liian suuri pussi ei tunnu lämpimältä!

- Makuupusseja on ns. kuitupusseja ja untuvapusseja (yleisimmin hanhenuntuvaa). Allergikon kannattaa pohtia huolella untuvapussin sopivuutta. Untuvapussi on yleensä kevyempi ja menee pienempään tilaan.

- Makuupusseissa on yleensä ilmoitettu ns. Comfort (mukava) lämpötilaraja ja Extreme (äärimmäinen sietolämpötila). Ne ilmaiset suosituksen siitä, millaisissa lämpötiloissa (kylmässä) makuupussissa on vielä mukava nukkua tai juuri juuri siedettävä nukkua. Comfort-luku antaakin viitteitä pussin soveltuvuudesta eri vuodenaikoina käytettäväksi.

- Kesävaelluksella tarkenet hyvin kuitupussilla, joka voi olla ns. kesäpussi tai kolmen vuodenajan pussi.

- Älä osta makuupussia mistään marketin kesäosastolta vaan mieluummin asiantuntevasta liikkeestä. Hyvää pussia voit käyttää eri tilanteissa jopa vuosikymmeniä, kunhan pidät siitä hyvää huolta (tuuletus, pesu harvoin tarvittaessa).

- Lapin vaelluksella kesäpussinkin tulisi olla mukava vielä miinus-asteilla (esim. mukavuus -5 C)

- Makuupussin laatu on usein suoraan kiinni pussin hinnasta. Hyvän kesäpussin voi kuitenkin saada jopa alle 100 euron hintaan. Katso tarjouksia!

- Makuupussi on tuuletettava jokaisen yön jälkeen. Mikäli sataa, tuuleta pussi päivällä/illalla kun sade on tauonnut.

- Makuualustan olisi oltava paksuudeltaan mieluummin yli 7 mm. Älä osta halvinta marketin tarjousta. Hyvä makuualusta on tae hyville yöunille. Erityisen hyviä makuualusta ovat mm. Thermarestin alustat.

- Itsetäyttyvät makuualustat ovat ainakin oman kokemuksen perusteella epävarmoja ja kesävaelluksella usein tarpeettomia.

- Syys- ja talvivaelluksella on syytä ottaa mukaan parempi makuupussi tai talvella kaksi. Lisäksi ns. hopeakangas on hyvä eriste maapohjan ja makuualustan välissä. Tarvittaessa makuualustojakin voi olla kaksi, joista toinen vain selän mittainen.

- Mikäli yöstä on tulossa kylmä, kannattaa makuupussiin mentäessä pukea päälle pitkähihainen ja -lahkeinen asu (esim. kevyt fleece-kerrasto/aluskerrasto) ja sukat. Mikäli pussissa ei ole kunnollista huppua, voi päähän yöksi laittaa tietysti pipon.

Teltta

- Kesävaelluksella (ja muutoinkin sulan maan aikaan) nukutaan teltassa/laavussa/louteessa.

- Telttailu tapahtuu autiotupien tai laavujen läheisyydessä, koska siellä sijaitsevat myös nuotiopaikat ja puuceet. Siten säästetään myös maastoa rikkoontumiselta.

- Vaellustelttoja on pääsääntöisesti harjatelttoja, kupolitelttoja ja ns. tunnelitelttoja. Nykyään uudet kehitellymmät kupoliteltat ovat ns. geodeettisia telttoja, joissa on pientä apsiditilaa sekä tuulta kestävät kaaret. Tunneliteltassa on suurempi absidi eli ”eteinen” rinkkojen säilytystä tai ruoan tekoa varten.

- Vaellusteltan tärkeitä hyviä ominaisuuksia ovat:

o keveys (paino n. 1kg/asukas) sopiva paino 3 hengen teltalle siten n. 3-3,5 kg.

o sateen- ja tuulenpitävyys. Laatu näkyy usein tässä myös hinnassa. Kesällä edullinenkin teltta on usein ihan riittävä, kunhan sen jaksaa kantaa.

o helposti koottavuus. Teltta tulee voida koota nopeasti ja ilman insinöörejä!

o kestävyys. Hyvän teltan tulee kestää oikein käytettynä vuosien käyttöä.

- Teltan korjaamisessa tärkeitä apuvälineitä ovat jesari (ilastointiteippi) ja Leatherman!

- Pystytä teltta tasaiselle paikalle, missä ei ole kiviä, juurakoita, sieniä tms.

- Tarkasta, että sateen sattuessa teltta ei sijaitse kuopan pohjalla!

- Älä pystytä telttaa toisten kulkureitille tai polulle eikä myöskään nuotion läheisyyteen!

- Kun aamulla heräät ja lähdet valmistamaan aamiaista, ota ensimmäiseksi teltan päälikangas pois ja viritä se käännettynä kuivamaan (esim. vaivaiskoivujen päälle). Mikäli sataa, tulee teltta laittaa kasaan nopeasti. Päälikangas tulee koettaa tällöin ravistaa mahdollisimman kuivaksi. Ennen ravistamista sulje vetoketjut, etteivät ne ravistettaessa rikkoonnu.

- Laita teltan sisäosa ja päälikangas erilleen (ensin sisäosa rullalle, sitten päälikangas sen päälle). Huolehdi, että teltan ”maavaate” jää puhtaaksi roskista, eikä telttaan myöskään jää sisälle mitään roskia tai tavaroita (silmälasit tms).

Kämpät/Autiotuvat ja kämpän pihapiiri

- Autiotupa on kesäaikaan vain hätätilassa sovelias majoittumiseen. Tuvissa on aina väkeä, hyttysiä ja hälinää. Teltassa saa sen sijaan rauhaa ja yksityisyyttä.

- Tuvan pihapiiristä löytyvät tarpeelliset nuotiopaikat, puuvarasto, komposti ja puucee.

- On muistettava, että tupien pihapiirissä on hiljaisuus klo 22 – 07. Silloin ei saa metelöidä eikä pyöriä turhaan tuvilla. Tottunut vaeltaja pysyy kaukana tuvista sulan maan aikaan. Talvella tupiin turvautuminen sen sijaan on useimmiten perusteltua. Talvellakin on syytä olla mukana oma majoite, että tuvan ollessa täysi tai kelin yllättäessä voi majoittua onnistuneesti.

- Kämpässä majoittautuessa on rinkka jätettävä ulkosalle sateen suojaan. Kengät jätetään kuivumaan kuivaushuoneeseen tai kamiinan läheisyyteen. Vaatteita kuten muitakaan tavaroita ei levitellä ympäri tupaa.

- Kämpässä kokkaillaan vain lieden läheisyydessä ja syödään pöydän ääressä.

- Tupiin ei saa tuoda koiraa tai muita lemmikkejä. Siellä ei myöskään tupakoida. Allergisenkin olisi voitava nukkua.

- Kämpässä jutellaan hiljakseen.

- Kunnollinen vaeltaja ei jätä kämpille tyhjiä alkoholipulloja tai muita muistoja. Alkoholin runsas käyttäminen ei muutoinkaan sovellu vaeltamisen ideaan.

- Kämpältä, nuotiopaikalta tai saunalta poistuttaessa hakataan halkoja se määrä kuin on käytettykin tai mieluusti muutama sylillinen ylikin.

- Autiotuvilla huomaa, että suustaan suurimmat vaeltajat asustelevat ja pitävät yllä määräysvaltaa usein juuri autiotuvilla.

- ”Kuka tätä apinanlaumaa johtaa?” (Eteläsuomalainen kämppäasukas kysyy epätietoisena Luirolla erään kerran).

Saunominen autiotuvilla

- Muutamilla autiotuvilla, kuten esim. UKK-puistossa Luirolla, Tahvontuvalla ja Anterinmukassa on myös sauna vapaasti vaeltajien käytössä. Lemmenjoella taas esim. Morgamojan Kultalassa sauna on varattava ja maksettava erikseen.

- Sauna on tarkoitettu pikaiseen peseytymiseen. Se ei ole pitkin iltaa kylpemistä varten. Ei myöskään parisuhteen hoitopaikka. Siten saunotaan saunan täytenä, että kukin alueella oleva ehtii saunoa.

- Joskus saunoilla pyörii naisten- ja miesten vuorot eli saunomisajat eri sukupuolille. Silloin aikataulu on paperilla saunan ovessa. Muutoin voi olla käytössä sekasaunat. Uimapukua ei erämaassa yleensä käytetä, mutta ei se kiellettykään ole.

- Erämaajärviin tai puroihin ei saa päästää shampoota tai saippuaa. Hiukset pestään joko saunassa tai ulkosalla, mutta ei suoraan vedessä. Suojele luontoa!

- Saunasta lähtiessä lisää puita ja kanna saavit täyteen vettä.

- Kontiolahden vaeltajat pesevät Luiron saunan esimerkiksi muille vaeltajille.

Puucee (PC):

- Autiotupien ja laavujen pihapiiristä löytyy aina puucee. Pienillä alueilla saattaa tarjolla olla vain yksipyttyinen. Isoimmilla tuvilla (esim. Luirojärvellä) on puuceet erikseen miehille/naisille ja pyttyjä voi olla useampiakin.

- Useimmiten puucee löytyy puuvaraston yhteydestä.

- Ota mukaasi omaa WC-paperia ja kosteuspyyhettä asioidessasi puuceessä.

- Käytön jälkeen kaada hieman kariketta pöntöstä sisään.

- Mikäli PC on täyttynyt (PC has overloaded), on kohteliasta hakea takametsästä jokin karahka ja kaataa torni!.

- Mikäli et saa ovea hakaan, voit varausäänenä vihellellä/laulaa istuessasi.

- Jos olet epävarma onko puucee varattu, kysy ystävällisesti ennen oven avaamista: ”Onks tää varattu?”

- Muista, että ko. asioiminen on inhimillistä. Siinä ei ole hävettävää. Jopa papit käyvät vessassa (vaikka ei uskoisi).

RUOKA-AINEET

- ”Hyvä ruoka – parempi mieli!”

- ”Armeija marssii vatsallaan!” (Napoleon)

- Aterioiden suunnittelu ja ruoka-aineiden laskenta ennakkoon on osa onnistunutta vaellusta. Tuntuu kypsältä, mikäli ruoka loppuu kesken. On turha myöskin kantaa mukanaan suuria määriä ylimääräistä ruokaa.

- Vaelluksella kuluu energiaa enemmän kuin kotosalla laiskotellessa. Kylmällä ilmalla elimistö vaatii samoin enemmän energiaa kuin lämpimällä kelillä.

- Kannattaa pohtia, mitä nopeaa hiilihydraattipohjaista energiaa tarvitset. Mikä taas olisi kuitupitoista, proteiinia sisältävää ruoka-ainesta. Pelkkä sokeri ei anna pitkäksi ajaksi voimia, lihottaa kylläkin.

- Elimistön suolatasapaino on tärkeä. Mikäli suolatasapaino ei ole kunnossa, tulee suonenvetoja ja voimattomuutta. Tätä ehkäistään suolaisella ruoalla (lisänä esim. metvurstia).

- Samoin nestetasapaino on etenkin kesällä tärkeää. Nestettä (vettä) tulee juoda säännöllisesti vaikka ei olisikaan jano. Liiallista kahvin ja kaakaon juontia on hyvä välttää, koska niillä on diureettinen vaikutus.

- Jokaisella tulee olla helposti kävellessäkin esiin otettava juomapullo. Siihen otetaan vettä tunturipurosta. Lisänä voi käyttää mehutiivistettä tai urheilujuomajauhetta. Juomavedeksi kelpaa vain puron tai joen juokseva vesi. Lammen vesi (Luirojärvenkin) on aina keitettävä.

- Hyvä on myös muistaa, että viikon mittaisella vaelluksella et laihdu, pikemminkin kiloja tulee pari lisää.

Aamupala:

- Aamupalalla on jaksettava pitkälle iltapäivään. Hyvä aamupala sisältää 4-viljan puuroa, kiisseliä, pari palaa leipää/näkkäriä, makkaraa, teetä/kaakaota/kahvia, mehua. Syksymmällä voit kerätä mustikoita, lakkoja, puolukoita puuroosi.

- Näkkileipä ja esim. rukiinen jälkiuunileipä säilyvät hyvin lämpimälläkin säällä. Niitä ei kuitenkaan ole syytä pitää koko aikaa ilmatiiviissä muovipussissa.

- Aamupuuroon on syytä lisätä suolaa ja nokare voita (mikäli sellaista on).

- Puurokattila on syytä pestä välittömästi tai laittaa se likoamaan. Muutoin puuro seuraa kattilan laidalla vaelluksen loppuun saakka.

Pääruoka-aineet

- Yleisimmin vaelluksella käytetään ns. vaellusmuonia (Blå Band, Reiter, Pastat tms). Niihin kyllästyy muutaman vuoden sisällä. Tämän jälkeen joutuu syömään oikeata ruokaa. Vaellusmuonat (valmisruoat) ovat kuitenkin ravitsevaa ja kevyttä kannettavaa, joten soveltuvat aloittelevan kokkaajan ruoaksi oikein hyvin.

- Ennen vaellusta kannatta kuivattaa esim. jauhelihaa, tomaatteja, sieniä. Naudan jauheliha soveltuu vähärasvaisuutensa takia parhaiten kuivattavaksi. Kuivattu jauheliha suolataan valmistamisen jälkeen. Kuivatun jauhelihan valmistusohje löytyy täältä!

- Mukaan kannatta ottaa esim. riisiä (villiriisi), perunahiutaleita (Mummon muusi), nuudeleita, couscous’ia, ehkä makaronia. Näistä voi nopeasti valmistaa maittavan aterian.

- Hätätilassa mukaan sopii myös hernekeittopurkki tai lihapullasäilyke. Säilykepurkkien ongelma on se, että ne painavat ja tulee kannettua turhaa vettä mukana.

- A-luokan grillimakkarakin käy ruoan valmistuksen. Se ei kuitenkaan säily avattuna kauaa.

- Perunoiden ongelmana on paino (mukana kannetaan siis vettä 70%, loput kuoria). Silti pyttipannu tai kalakeitto itse pyydetystä kalasta perunoiden kera korvaa kantamisen tuskan.

- ”Arskan äiti oli pakannut pojan rinkan. Vasta vaelluksen aikana paljastui sisältö. Lähinnä vaeltamiseen sopimattomia vaatteita. Ruokaa oli yksi Wilhelmi-paketti. Arska pisti siitä ensimmäisen makkaran tulille eka iltana. Illan päätteeksi joku polkaisi loppupaketin päälle. Pakkaus oli unohtunut Arskalta nuotiorinkiin yönseuduksi. Aamulla Arska heitti tallatuilla Wilhelmeillä kuikkaa. Viisi seuraavaa vaelluspäivää Arska eli kuivamuonalla ja kerjuulla. Onneksi heltyviä sieluja oli jokaiselle päivälle.”

RUOAN LAITTAMINEN ”KOKKAILU”

Kokkina

- ”Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä!”

- Ruoan valmistaminen on ryhmätyötä. Kukin osallistuu vuorollaan ryhmästä kokkaamiseen ja tiskaamiseen.

- Ruokaryhmän ideaalikoko on 3 henkeä (rippikoulutytöillä 4 henkeä), jolloin Trangian kattilallisesta saa riittävät annokset jokaiselle. Hyvä olisi, että ruokaryhmä on sama kuin telttaryhmä, jolloin myös aamupalat onnistuvat ajoissa.

- Kokkaaminen aloitetaan hygieniasta ja päätetään siihen. Pese kädet aina ennen aloittamista. Ruoan päälle tiskaa kaikki astiat hyvin ja pese kätesi.

- Tiskaamista varten on hyvä olla astianpesuharja ja pikkupullo pesuainetta esim. Fairya.

- Kun haet vettä esim. puuroa varten, ota molemmat kattilat vettä täyteen. Toisessa kattilassa kiehutat sitten teevettä ja/tai valmistat kiisseliä.

- Mikäli Trangiasi käy kaasulla, älä käytä poltinta täydellä teholla. Säädä liekki pienelle kun vesi alkaa kiehua.

- Puurohiutaleet sekoitetaan kiehuvaan veteen. Kiisselijauhe sekoitetaan taas yleisimmin kylmään veteen. Vaellusmuonien kuiva-aineet (esim. Blå Band) laitetaan imeytymään jo ennen tulille laittoa kylmään veteen. Pastaruoan ainekset taas sekoitetaan yleensä kiehuvaan veteen. Vaellusmuonia on syytä kiehuttaa pienellä tulella n. 15 min (muutoin seuraa laksatiivisia vaikutuksia).

- Sekoita puuroa/keitosta koko ajan, ettei se pala pohjaan!

- Astoiden (kattilat, lautaset, mukit jne.) tiskaaminen on etenkin lämpimillä vaelluskeleillä tehtävä erittäin huolellisesti. Likaisista astoista saa takuuvarmalla ankaran vatsataudin!

- Älä koskaan tiskaa purossa tai rannassa! Ota tiskausvesi kuivalle maalle ja tiskaa siellä. Siten ruokajäämät eivät jää rikastuttamaan (saastuttamaan) vesistöä. Ruokajäämät on aina vietävä kompostiin tai ellei sitä ole saatavilla, haudattava huolellisesti maahan.

- Retkimuonien pusseja tai kääreitä ei saa polttaa mikäli niissä on alumiinia. Kuljeta tyhjät foliopussit ja säilyketölkit aina pois maastosta. Mikäli tölkin/retkimuonan jaksaa sinne kantaa, on jaksettava kantaa tyhjä pakkaus poiskin!

Trangia (retkikeitin)

- Trangioissa käytetään joko a) Sprii-poltinta (Sinol, Marinol), b)kaasupoltinta (propaani/butaaniseos) c) monipolttoainepoltinta (Omnifuel, bensa, kaasu, petroli).

- Perehdy hyvin Trangian käyttöön ennen kuin aloitat kokin urasi. Kysy ellet tiedä!

- Aseta keitin tasaiselle alustalle. Älä kokkaa koskaan aivan nuotion vierellä (palo- ja räjähdysvaara avotulen läheisyydessä) tai toisten kulkureitillä. Sopiva paikka on hieman sivussa nuotioringistä tuulensuojaisessa paikassa. Myöskään sisällä teltassa keitintä ei pidä käyttää. Teltan absidi soveltuu keittotilaksi vain sateella.

- Spriitä käytettäessä varo ettei sitä valu maahan tai käsillesi. Neste on erittäin helposti syttyvää.

- Aluksi spriipolttimen liekki on väritön. Varo, ettet polta itseäsi, kun kokeilet syttyikö tuli polttimeen.

- Älä lisää polttonestettä ennen kuin poltin on jäähtynyt. Sulje poltin kierrekannella vasta kunnes se on jäähtynyt.

- Kaasua käytettäessä kierrä pullo hyvin kiinni. Älä hengitä kaasua. Kaasu on hengenvaarallista!

- Älä kuumenna kaasusäiliötä. Kylmällä säällä säiliötä voi lämmittää käsissä tai sylissä.

- Talvella on syytä käyttää talvikaasua tai rakennuskaasua, joissa on enemmän/yksinomaan propaania.

- Mikäli käytössäsi on teflonpohjaiset kattilat et voi käyttää muuta kuin puu- tai muovilusikkaa/-kauhaa sekoittamiseen. Teflon naarmuuntuu herkästi.

- Paras kattila retkikäytössä on ns. duossal, jossa ulkopinta on alumiinia ja sisäpinta terästä. Varo kuitenkin polttamasta keitosta pohjaan. Pohjaan palanut aines saadaan hangattua esim. sokeripalalla.

- Vältä naarmuttamasta kattilaa, koska sellaiseen ruoka-aines palaa herkemmin kiinni.

- Vaelluksen jälkeen pese Trangia huolellisesti ja säilytä sitä kuivana.

- ”Herra X keitteli talvella kämpässä Trangialla herkullista sapuskaa. Ulkona oli -30 pakkasta. Hän asetti kaasusäiliön kattilan päälle lämpenemään. Nopea lämpötilan vaihdos kuitenkin kaasuunnutti nestekaasun. Säiliö räjähti. Trangia lensi säiliöineen kämpän seinään. Herkullinen sapuska samoin. Kokki säilyi hengissä. Syötiin sitten näkkäriä ja metvurstia.”

Herkuttelu:

- Porukalla onnistuneesti tehdyn vaelluksen yksi suola on herkuttelu ja yhdessä kokkaaminen. Yksin vaeltaessa ruokailu ei ole ensisijaista – yksinolo, huuhailu ja maisemat sen sijaan ovat..

- Herkutteluun ja kokkaamiseen on varattava aikaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että onnistumisen ilo syntyy siitä, että valmistaa ruokaa toisille tai että voi tarjota maistiaisia muille. Yksin syöminen porukassa on hieman itsekästä ja epäkohteliasta muita kohtaan. Toisaalta pumminakaan eläminen ei takaa kansansuosiota. Hyvä vaeltaja tarjoaa makupaloistaan kavereille ja tuntemattomille. Hyvä kaveri maistelee, eikä rohmua kaikkea tarjottua.

- Vanhemmat vaeltajat herkuttelevat vasta pienten mentyä nukkumaan. Siitä ei retostella, eikä seuraavana aamuna muistella suureen ääneen. Poroporukalla sovitaan jo etukäteen, että mitä kukin tuo ja mitä herkkuja yhdessä kokkaillaan.

- Alkoholin kanssa läträäminen ei sovi vaeltamiseen. Sitä varten on erikseen kaupungeissa siihen soveltuvia tiloja. Tissuttelijan olisi ainakin syytä viedä laulukirjansa lasikannet kotiin, eikä jättää niitä kämpän ikkunalle tai seinustoille.

- ”Kerran Luirolla kolme isos-/poropoikaa päätti herkutella. He kantoivat mukanaan kakkupohjat, kermaa, mansikoita, suklaavaahtoa jne. Toisten vaeltajien vesi kielellä katsellessa iltanuotiolla valmistui kermainen mansikka/suklaakakku. Pojat pistelivät sen suuhunsa kolmestaan. Muille ei tarjottu. Harva edes ilkesi pyytää. Illan päätteeksi pääkokki sai armottomat vatsanväänteet. Juhlakakku tyhjeni suusta vaahtona Luiron kankaille. Kermaa ja kakkua oli kerta kaikkiaan nautittu liikaa. Tarkemmin ajatellen se oli hänelle aivan oikein. Jos kakku olisi jaettu, leirinuotiolla jokainen olisi saanut pienen palan – unohtumattoman muiston – ja hyvän mielen.”

SITTEN VAELTAMAAN

Suunnistan ja luen karttaa:

- Varmin tie aloittaa vaeltaminen on liikkua kokeneitten vaeltajien tai vetäjien mukana.

- Vaelluksia voi hyvin tehdä myös merkityillä reiteillä (esim. Herajärven kierros, Karhunkierros Kuusamossa, Hetta-Pallas reitti jne.)

- Mikäli lähdet tuntemattomaan maastoon, varaa uudehko vaelluskartta (1:50 000), kompassi, tarvittaessa GPS ja perehdy ennalta reittiin. Kysele aluetta tuntevilta tietoja hyvistä kohteista ja autiotuvista.

- Vaikka vaellusseutu olisi tuttuakin, lue koko ajan karttaa ja pidä kompassissa suunta, minne olet menossa. Koskaan ei voi tietää kuinka nopeasti säätila voi muuttua. Näkyväisyys voi loppua yllättäenkin. Tällöin on tärkeää löytää itsensä kartalta.

- Ryhmässä vaeltaessa (esim. pororyhmä) on hyvä totutella reitin valintaan ja suunnistamiseen toimimalla suunnistajana pareittain (esim. pari per vaelluspäivä). Tällöin ohjaaja kulkee peräpään valvojana ja seuraa reitinvalintaa.

- Ole hereillä! Mikäli putoat kartalta, etsi erottuvat maastokohdat (puro, joki, kukkula, tunturi, kuru) ja sijoita itsesi/ryhmäsi uudelleen kartalle. Älä häkelly! Istuudu alas pohtimaan tilannetta!

Reitinvalinta ja ryhmänjohtaminen:

- Kun johdat vaellusryhmää, suunnittele mielessäsi reittiä eteenpäin. Pyri kulkemaan edullista reittiä, siten että vältät turhia kiertämisiä, nousuja, ryteikköjä.

- Käytä polkuja, kurun pohjia, joen rantoja. Niissä on usein jo valmiita ”poropolkuja”

- Kuljeta ryhmää korostetun rauhallisesti ja tasaisesti. Ryhmän peräpäässä syntyy herkästi inhottavaa haitariliikettä, jos vauhti on liian kova/epätasainen.

- Ota huomioon, että kun olet päässyt mäen/tunturin päälle, ryhmän peräpää vasta kiipeää sinne. Odota ryhmän hitaampia jäseniä.

- Pidä ryhmä aina koossa! Peitteisessä maastossa tai hämärässä perässä tulija eksyy helposti.

- Vaelluksella ei tapa matka vaan vauhti!

- Vaelluksella ei saa olla koskaan kiire. Joutua kyllä pitää aamulla tai tauoilta matkaan. Muutoin tulee sitten turha kiire. On oltava aikaa pysähtyä katselemaan ja ihailemaan maisemia.

- Taukoja on syytä pitää aina tunnin kuluttua vartti. Ruokatauko tai välipalatauko on pidettävä, mikäli vaellus kestää iltaan saakka.

- Tauko pidetään myös silloin, kun joku vaellusryhmästä sitä pyytää!

- Kun ryhmä lähtee tauolta, jokaisen on syytä tarkistaa, että kaikki tarvikkeet ovat mukana. Peräpään valvoja tekee vielä viimeisen tarkistuksen. Roskia ei saa luontoon ryhmän jäljeltä myöskään jäädä.

Jos eksyt:

- Jos eksyt ryhmästä, jää siihen, missä huomasit kadonneesi porukasta. Ryhmä löytää kyllä sinut. Älä lähde etsimään muuta ryhmää, se pahentaa tilannetta!

- Jos olet yksin tai pienessä porukassa ja olet/olette eksyneet, toimi rauhallisesti.

- Älä hätäile! Istuudu alas lukemaan karttaa. Muistele kulkemaanne reittiä ja maastokohtia. Verratkaa näkemyksiänne ja perustelkaa ne kartalla.

- Koeta löytää joen tai puron varteen. Ellei sellaista ole lähellä, koeta nousta ylös mäelle/tunturille. Myös selkeät polut ja kurut ovat hyviä maastokohtia.

- Etsi maastokohdassa kiintopisteitä, joilla sijoitat itsesi kartalle. Virtaavan veden varressa katso virtaussuunta ja vertaa sitä karttaan. Karttaan on aina merkitty jokien virtaussuunta. Katso kompassilla kurun suunta. Vertaa tuntureita karttaan ja päättele kompassilla tunturit kartalle.

- Mikäli huono sää (sade, sumu, pimeys) yllättää ja olet eksynyt, etsiydy suojaan. Pystytä teltta tai suojaudu sadeviitalla. Rauhoitu ja ruokaile. Sinut löydetään ennen pitkää, ellet itse pääse kartalle.

- Yksin tai pienessä ryhmässä kulkiessasi kerro autiotupien vieraskirjassa aiottu reittisi. Se on apuna etsijöille, mikäli joudut eksyksiin.

LÄÄKINTÄ

Yleisimmät vammat ja ongelmatilanteet:

- Tavallisimmin vaelluksella esiintyy nilkan tai polven ”nyrjähtämisiä”. Kyseessä voi olla lihasrevähtymä tai nivelvenähdys. Paras apu tällaiseen tilanteeseen on 3K, eli kylmä, koho, kompressio. Laita venähtänyt nilkka, polvi tai revähtänyt osa kylmään veteen. Tarvittaessa voi käyttää kylmää käärettä, kylmävoidetta tai lunta/jäätä pyyhkeen sisällä. Toiseksi vammautunut osa on saatava koholle. Sitten siihen laitetaan puristusside (ideaaliside). Lääkinnäksi ei mielellään asetyylisalisyylia (Aspirin), koska se estää veren hyytymistä.

- Nivelvenähdykseen on sopiva ensiapu myös kipugeeli (Voltaren, Piroxin, yms). Tarvittaessa syö buranaa tai tulehduskipulääkettä.

- Tulta käsiteltäessä sattuu palovammoja. Palanut ihonkohta on heti laitettava kylmään veteen. Tällöin kudosvaurion eteneminen pysähtyy. Palovamman jälkeen on tarpeen käyttää voidetta/rasvataitosta ja palanutta kohtaa suojaavaa sidettä.

- Haavat on ehdottomasti desifioitava heti ja suojattava (desifiointineste, haavateippi, side, laastari). Hoitamaton haava on altis bakteereille ja tulehtuu herkästi. Jopa myrkytysvaara on ilmeinen.

- Ampiaisen piston jälkihoitoon voidaan käyttää kyypakkausta tai esim. Zyrteciä.

- Kyynpurema vaatii aina ehdottomasti lääkärihoitoa. Ota heti yhteys vaelluksen vetäjään, jos olet saanut käärmeenpureman!

Päänsärky ja lihaskivut:

- Vaelluksella lihaskivut ovat ensimmäisinä vaelluspäivinä yleisiä. Niitä voidaan helpottaa taukoverryttelyllä ja hieronnalla. On tärkeää verrytellä olkapäiden, selän ja jalkojen lihaksia aina taukotilanteissa. Vaellussauvat ehkäisevät olkapäiden lihasten ”jumittumista”. Iltaisin on hyvä nuotiopiirissä pitää pieni verryttely- ja hierontatuokio.

- Päänsärky vaelluksella johtuu useimmiten a) niskan- ja hartianseudun lihasten ”jumittumisesta”, b) liiallisen auringosta (silmien rasittuminen) c) nuotion savusta d) teltan puutteellisesta ilmanvaihdosta e) huonosta tai vähäisestä unesta.

- Päänsärkyä voidaan lääkitä tarvittaessa särkylääkkeellä. Yleisimmin kuitenkin päänsärkyyn auttaa verryttely, uni ja liikunta.

Hiertymät:

- Hiertymiä ja rakkoja tulee vaelluksella yleisimmin jalkoihin. Tällöin kengät ovat epäsopivat tai sukat ovat märät/väärää materiaalia. Rakkoja tulee kuitenkin jossakin vaiheessa jokaiselle vaeltajalle.

- Rakkoa ei saa puhkaista, ellei ole varma neulan puhtaudesta. Puhkaisemisen jälkeen alue on desifioitava ja suojattava esim. teipillä.

- Rakkoja voidaan ehkäistä ja hoitaa ns. rakkolaastareilla tai suojaamalla arat kohdat urheiluteipillä. Pese jalat aina kun siihen on mahdollisuus. Uita jalkojasi viileässä purovedessä! Ota kengät tauolla jalasta. Tuuleta kengät ja sukat hyvin!

- Hiertymät esim. reisissä ja aroilla alueilla kertovat puutteellisesta hygieniasta tai sopimattomista vaatteista. Hiertynyttä aluetta on ilmattava ja rasvattava (tai käytä talkkia) tarvittaessa. Usein myös pesu viileällä purovedellä ilman pesuaineita auttaa.

VAELLUKSELTA PALATTUA

Muista huoltaa varusteesi välittömästi vaellukselta palattuasi!

Rinkka, teltta ja makuupussi tulee kuivattaa ja tuulettaa.
Varusteet keräävät herkästi kosteudesta johtuvaa hometta, joka tuhoaa varusteet ja on muutoinkin epäterveellistä.
Makuupussia ei kannata rullata suojapussiinsa vaan sullotaan kasaan, jolloin sinne jää ilmaa ja kuidut/untuvat eivät menetä kuohkeuttaan. Suositeltavaa olisi kuitenkin säilyttää makuupussi ilmavasti ilman pakkaamista.
Vaelluskengät kannattaa kuivattaa ja puhdistaa heti käytön jälkeen. Säilytä kengät siten, että pohjallinen on irrotettu. Älä säilytä kenkiä tilassa, jossa on bensiiniä tai öljyjä. Kalvollisetkin vaelluskengät kannattaa rasvata ennen vaellusta. Osta kenkiesi nahalle sopivaa kenkärasvaa (esim. mehiläisvahaa).

Kirjaa vaelluksella havaitut puutteet/korjaamiset

Tärkeitä ovat mm. ruokatarvikkeisiin ja vaellusvarusteiden käytettävyyteen liittyvät havainnot. Kuinka paljon ruokatarvikkeita kului? Mitkä varusteista olivat hyviä, mitkä kelvottomia?
Vuoden aikana kokemukset unohtuvat, ellei niitä kirjaa ajoissa!

Kirjoita vaelluspäiväkirja tai muistiinpanot

Vuosien/vuosikymmenien jälkeen on mukava palata reissun muistoihin

LINKKEJÄ

ilpo saarelainen

Alkuun

Ilpo Saarelainen
ilpo.saarelainenÄTkontiolahti.fi