LONTOON OPINTOMATKA 12.10. – 16.10.2007

(kuvat ja teksti: Nina + otteita opiskelijoiden omista matkapäiväkirjoista)

 

Mukana menossa: Aino, Anne, Anna-Riina, Laura, Maria, Suvi, Antti, Ari-Pekka, Iiro, Janne,

Jari, Joonas, Juho Lassi, Markus,Timo, sekä Kimmo ja Nina.

 

 

 

Pe 12.10.
Lähdimme matkaan n. klo 6 aikaan aamulla Joensuun rautatieasemalta, tiedossa oli tiukka päivä matkustelua: ensin siis
junalla Tikkurilaan, sieltä bussilla Hki-Vantaan lentoasemalle, sieltä Berliiniin ja sieltä vihdoin Lontoon Stansteadille. Matka
sujui mukavasti, mutta monen tunnin odottaminen Berliinissä oli välillä uuvuttavaa. Stansteadin lentokenttä sijaitsee
noin tunnin ajomatkan päästä Lontoosta, joten aivan heti ei päästy hostellillekaan, varsinkin kun ennakkoon varattu bussimme oli myöhässä. Mutta kello 23 aikoihin päästiin vihdoin perille Hyde Park Inn:iin, tosin ei missään maailman tilavimmassa bussissa ;)

Hostellista oli netin mukaan saanut oikein hyvän kuvan, olihan se kuulemma "an award-winning hostel", en sitten tiedä, että miltä
saralta ne palkinnot olivat tulleet, ehkä Vuoden torakkaystävällisin hostelli? Lontoon pienimmät huoneet? Haisevimmat peitteet?
vai kenties yksipuolisin aamianen? No, oli miten oli, hyvä puoli tälläisessä mörskässä oli kuitenkin se, että eipähän ainakaan
oleskeltu liikaa hostellihuoneessa!

"Hostelli oli aika - no mielenkiintoinen. Toisaalta esimerkiksi suihkussa käynti ei ole vielä koskaan ollut niin hauskaa:
Kolme tyttöä miesten suihkujen kolmessa kopissa "pumppaa" toisella kädellä napista jääkylmän ja melko lämpimän
välillä vaihtelevaa vettä ja toisella yrittää epätoivoisesti pestä hiuksia".

 

Matkailu avartaa, eikö?!

 

La 13.10.
Hostellimme sijaitsi aivan lähellä bussi- ja metropysäkkejä ja ensimmäisenä päivänä suuntasimmekin Westminsterin alueelle perinteisellä punaisella kaksikerrosbussilla, josta oli hyvät näköalat ylhäältä. Näimme matkan varrella mm. Kensington Gardensin ja Hyde Parkin. Yllätys monelle oli se, että keskellä Lontoota on niin suuret, kauniit puistot. Westminsterissä näimme kuuluisan Big Benin ja Parlamenttitalon, London Eyen, Westminster Abbeyn ja Thames-joen. Opiskelijat saivat omassa rauhassa tutustua kohteisiin ja käydä myös syömässä välipalaa. Jotkut taisivat jo tuhlata muutaman punnan levy- ja pelikaupoissakin. Westminsteristä

siirryimme metrolla eli tubella  Leicester Squarelle, jossa Anna-Riina ja Aino pitivät esitelmän West Endistä, Lontoon kulttuurin kehdosta, joka on täynnä teattereita ja muuta viihdykettä.

Matkamme jatkui jalan Trafalgar Squarelle, jossa riitti vilinää! Paitsi että puluja oli ainakin kaksi miljoonaa niin ihmisiä aukio oli

myöskin täynnä. Nimittäin ihmeellisiä pulu-aktivisteja, jotka kovaäänisten ja banderollien kanssa julistivat pulujen ruokkimisen

puolesta. Pulujen ruokkiminenhan on tuolla aukiolla laitonta, mistä voi saada 400 punnan sakot. Trafalgar Squarella sijaitsee

myös Nelsonin patsas ja pari suihkulähdettä. Käväisimme myös ilmaisessa National Museumissa.

Eikä tässä vielä kaikki, seuraava kohteemme oli South Kensington ja Science museum. Tässä tiedemuseossa oli todella monta erilaista
ilmaista näyttelyä, esim. avaruudesta, laivoista, lentokoneista, geeneistä, energiasta ym. Monissa pisteissä oli erilaisia testejä, joihin

sai osallistua. Mika Häkkisen Formula-autokin löytyi. Jotkut kävivät myös avaruussimulaattorissa.

 

”Science museum oli hieno paikka, vaikka siellä oli ymmärrettävistä syistä korostettu englantilaisten tekemiä keksintöjä ja

tutkimusta. Yksi kokonainen kerros oli omistettu spittfire-hävittäjälle. Ehkä ”kiinnostavin” osio oli silti ”lasten” lelukauppa

jossa myytiin kaikkea astronautin kuivamuonan ja elektronisen äänenmuokkaajan väliltä”

 

Illalla kävimme koko porukalla syömässä Bella Italia-ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta outoa oli, että tippi

lisättiin automaattisesti laskuun...  "Beef with flies, please!"

Su 14.10
Sunnuntaiaamun ensimmäinen kohde oli Buckingham Palace ja vahdin vaihto. Eikä oltu ainoita, jotka tapahtumaa oli tullut seuraamaan! Palatsin edusta oli aivan täynnä turisteja, joita poliisit sitten ohjailivat eri suuntiin, välillä ystävällisesti, välillä brittiläisittäin irvaillen. Vahdin vaihto tuntui kyllä vähän tylsältä, kun mitään ei tahtonut nähdä.. Palatsin jälkeen menimme viereiseen Green Parkiin, jossa Janne, Iiro ja Jari pitivät oman esitelmänsä. Puisto oli todella kaunis ja  ilma oli jopa kesäinen.

Syötiin lounas ja suunnattiin Tower Bridgeen Thames-joen varrelle, josta oli hienot näkymät toisaalta Lontoon modernimpiin rakennuksiin (kuten the Gherkin) ja toisaalta Tower Bridgen vieressä sijaitsevaan historialliseen Tower of Londoniin. Anne ja Maria kertoivat esitelmässään Towerin kuuluisimmista vangeista. Sillasta oli lyhyt matka seuraavaan odotettuun kohteeseen, The Dungeoniin.

Opiskelijat kertovat omissa päiväkirjoissaan siitä mm. näin:

"Mielenkiinnolla odotin miten kummituslinna toimii, kun siellä kävelee itse eikä ole kahlittuna vaunuun. Toimi erittäin hyvin. Elävät esiintyjät tekivät vierailusta ikimuistoisen. Hahmot olivat taitavia työssään ja ymmärsivät huumorin päälle. Koko paikka oli muutenkin viimeistelty ja tarkkaan tehty, jotta saataisiin oikea tunnelma. Käymisen arvoinen paikka."
 
" kuultiin tarinaa mm. Jack the Ripperistä ja Lontoon palosta. Vaikka alkuhetket Dungeonissa vaikuttivatkin tappavan
tylsille kehittyi vierailusta kuitenkin varsin hauska: Antti teloitettiin oikeuden päätöksellä ja lopulta kaikki hirtettiin. "

 

 

 

 

Brittien ystävällisyys herätti huomiota pitkin matkaa, he kun eivät säästele kohteliaisuuksissa: "Excuse me, could you move a bit, please? Thank you, luv!"

"suomalaisilla olisi kyllä opittavaa täkäläisten käytöstavoista. Rullaporraskulttuuri voisi myös siirtyä meillekin päin

kyynärpäätaktiikan korvaamaan"

 

Ma 15.10
Maanantai oli pyhitetty muun muassa shoppailulle ja oli aikaa käydä niissä kohteissa, joissa ei yhdessä käyty. Päivä kuitenkin alkoi

yhteisellä visiitillä kuuluisaan Harrods-tavarataloon:


"Kyseessä on vain pieni kyläkauppa: puodin seitsemässä kerroksessa ei ole kuin 300 liikettä ja vain 4000 työntekijää.

Portsarikaan ei päästä sisälle kuin neljä kaveria kerralla sisään, niin pieni paikka on kyseessä. Antin sopimaton paitakin

piti peittää. Reputkin piti kantaa käsissä."


"Töllisteltyämme mahtavia rappusia, selvisimme töllistelemään vielä mahtavampia vaatteita (joihin ei kyllä ihan tavan

pulliaisen rahat riitä). Tietenkin oli pakko käydä vilkaisemassa myös ne kuuluisat vessat. Pettymys oli suuri kun pöntöt

ei ollutkaan kultaa ja wc-paperi silkkiä. Niiden sijaan siivouskomerosta hyökkäsi äkäinen "wc-hovimestari" kun Aino

kaivoi kameran esille, vessa oli visssin joku pyhättö sillä siellä ei saanut ottaa missään nimessä kuvia".

 

Illalla allekirjoittanut matkasi Annen, Ainon ja Anna-Riinan kanssa illalliselle ja The Lord of the Rings -musikaalia katsomaan legendaariseen Drury Lanen teatteriin. Kokemus oli mahtava; lavastus, musiikki ja näyttelijät olivat ehdottomasti kuulemisen ja näkemisen arvoisia. Ei ole ihme, että musikaalit ovat Lontoossa "must".

 

"Musikaali oli aivan mieletön kokemus. Ainakin miljoona kertaa parempi kuin elokuvateatteri. Näyttelijät olivat lähellä ja musiikki upeaa. Kun tarinan tunsi ennestään, ei ollut edes kovin vaikeaa seurata”.

 

 

Ti 16.10.

 

Kotimatka alkaa.

 

”Kello 2.00 noustiin ylös. Olin jättänyt hupparin lattialla ja nyt siitä vilisti pois kolme isoa torakkaa. Kyllä Hostellin pisteet nousivat edelleen tämän ansiosta.

 


"Bussimatka hostellilta kentälle kesti reilun tunnin, osa käytti ajan nukkumiseen osa ei. Lähtötarkastus sujui hyvin, mutta lähtö myöhästyi jostain syystä yli puoli tuntia. Lentomatka oli melko hiljainen sillä suurin osa porukasta nukkui (ilmeisesti toisilta
löytyy sellaisia unen lahjoja, että he pystyvät nukkumaan lentokoneessa).

Jatkolennolle Suomeen tuli kiire, mutta kerkisimme mukaan juuri sopivasti. Lento sujui taas rauhallisissa merkeissä ja Air Berlinin voileipien ravitsemana. Suomeen tullessa positiivinen yllätys oli, että laukut oli kunnossa ja ilma ei ollut niin kylmä kuin
lähtiessä."

 

 

Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta ja mieleenpainuvasta matkasta!
Nina