.....

    MENESTYS JA RAKKAUS

     

    Laman jälkeen tehtiin taas yksi tutkimus meistä suomalaisista. Tutkimuksessa kyseltiin ja tarkasteltiin suomalaisten olotilaa kasvutilanteessa, kun laman sanottiin olevan ohi.

    Tutkimuksen tulos ei ollut kovin mairitteleva, mutta ehkä kuitenkin aika osuva. Siinä sanottiin nimittäin, että suomalaiset elävät hyvin pinnallista elämää. Takavuosien ihanteet, kuten luonnonsuojelu, kehitysmaiden auttaminen, solidaarisuus eivät kiinnosta enää. Nyt halutaan kuluttaa. Nyt seurataan trendejä. Nyt amerikkalaistutaan, seurataan muotia, hankitaan uutta tekniikkaa koteihin, osallistutaan Jari Sarasvuon mielenhallinnan kursseille jne.

    Tämän päivän ihanteena on menestyvä, itsensä hallitseva, vahva ihminen, joka raivaa tiensä surkimusten joukosta kansakunnan kärkeen, medioitten otsikoihin, kansikuviin, menestykseen.

    >

    Aikamme ihailee häntä, joka luo näyttävän uran shokeeravalla esiintymisellä, rohkeudellä, seksillä. Hän on valmis muuttamaan persoonallisuutensa, nimensä, kehonsakin saadakseen menestyksen, ihailun, kuolemattomuuden.

    Tämä aika on täynnä narsismia, itsekehua, ahneutta, itsekkyyttä.

    Vähät meitä kiinnostaa enää Saimaan norppa, katoavat sademetsät, viimeiset erämaat. Emme me ajattele enää Intian Kalkutan köyhiä, Pietarin katulapsia, Kiinan toisinajattelijoita.

    Tätähän maailmaa johtava suurin aate, talouskasvu, juuri toivookin. Että ihmiset uhraisivat elämänsä menestykselle, rahalle, itsensähallinnalle, narsismille.

    Ovatko unelmat kuolleet?

    Emmekö enää rakastu unelmiin?

    Vieläkö muutos olisi mahdollinen? Kuka rohkeni elää toisin, toimia toisin. Kuka uskaltaisi olla erilainen? Kuka uhraisi elämänsä unelmille toisenlaisesta maailmasta, jossa olisi tilaa heikoille, epäonnistuneille, menestymättömille, rikkinäisille?

    Menestyksen maailmassa, kuten tässä ajassa ei ole tilaa rakkaudelle. Luulemme rakkaudeksi sitä, että ostamme ja vaihdamme tunteita.

    Menestyksen maailmassa vallitsee rakkaudettomuus, välinpitämättömyys, kylmyys.

    Rakkaus on jotain muuta. Rakkaus antaa arvon arvottomalle. Rakkaus uskoo heikkoon, epäonnistuneeseen, rikkimenneeseen.

    Rakkaus uhraa omastaan toisen hyväksi. Rakkaus uskoo sokeasti siihen, että toisesta välittäminen on ihmisen tärkein tehtävä.

    Rakkaus ei etsi palkkaa, ei kysy hyötyä.

     

    Rakkaudesta jotkut ovat uhranneet kaikkensa, koko elämänsäkin kulkeakseen Kalkutan kadulla, säästääkseen sademetsän, pelastaakseen narkkarin elämän, antaakseen kadunlapsille mahdollisuuden aikuiseen.

    Rakkaus ei ole 2000-luvun trendi. Sillä et tule menestymään. Mutta silti ja siksi valitse se. Uhraa elämäsi toisten tähden, rakasta. Valitse toisenlainen tie. Ehkä elämä on siten raskas, rujo, mutta ihana elämä.

     

    ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.

    Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa.

    Niin - vaikka minulla olisi kaikki lahjat, vaikka tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon. Vaikka minulla olisi rajaton usko itseeni - mutta minulta puuttuisi rakkaus - en mitään olisi.”

     



    takaisin etusivulle


Ilpo Saarelainen
ilpo.saarelainenÄTkontiolahti.fi
kotisivut
Kontiolahden lukio