Etusivu    Lapin sivut     Lapin kirjat     Marskin ritarit

    HAUTAUSMAALLA

     

       Martin Luther Kingin laulu (Jaakko Löytty)

    Joskus – silloin tällöin – kävelen tuolla hautausmaalla, muutoinkin kuin työn puolesta. Uuden hautausmaan laitamalla on pieni hautakumpu. Siinä ei ole hautakiveä. On vain pieni puinen risti, josta hämärästi voi lukea kummun alla nukkuvan nimen. Tuon kummun alla nukkuu eräs oppilaamme, joka ei jaksanut enää elää.

    Muistan varmasti lopun elämääni sen päivän, kun hän kuoli, kun hänen elämänsä päättyi. Koulun lippusalkoon, puoleen väliin, vedettiin lippu. Koulun käytävillä istui itkeviä oppilaita. Hänen omassa luokassaan oli monta viikkoa hiljaista. Tyhjä pulpetti muistutti elämän lyhyydestä.  Luokkatovereitten kanssa olimme saattamassa häntä sinne kummun alle. Se oli murheellinen päivä.

    Toivon aina siellä haudalla käydessäni, ettei meille koskaan kävisi samoin. Ettei meidän, sinun tai minun elämä olisi niin raskas, ettemme enää jaksaisi elää. Ajattelen samalla siinä haudalla, että jospa hänen kuolemansa olisi avannut meidät näkemään jotakin uutta. Niin kuin sen, että toisesta ihmisestä on koetettava huolehtia. Tai sen, että yksinäisen, masentuneen nuoren ja lapsen murheelle on tehtävä jotakin, että elämä voittaisi. Olemme vastuussa toisistamme. On kannettava huolta toisen jaksamisesta.

    Nykyään puhutaan paljon masennuksesta. Tutkimusten mukaan lasten ja koululaisten parissa masentuneisuus ja väsymys ovat hälyttävän yleistä. Ihminen, joka on masentunut, ei jaksa enää kiinnostua mistään uudesta. Elämänhalu katoaa, ystäviin ei jaksa enää pitää yhteyttä Ilo katoaa kulkijan silmistä.

    Jos tunnet itsessäsi tai ystävässäsi tämän masennuksen, tee sille jotakin. Kerro masennuksesta aikuiselle. Kerro kotona vanhemmillesi tai kerro koulussa, opettajalle, kuraattorille. Kerro ystävälle. Kerro, että elämä ei ole nyt kohdallaan. Ota kaveri mukaan, ellet jaksa tai uskalla yksin kertoa asiastasi.

    Sillä jokaisen meidän elämä on elämisen arvoinen. Tämä on ainutkertainen elämä. Murheesta ja vastoinkäymisestäkin huolimatta elämä on kaunis. Surun ja murheen tai masennuksen keskellä olisi koetettava uskoa siihen, että surun jälkeen tulee ilo. Elämä voittaa sittenkin. Elämässä koetun jyrkän vastamäen päältä lopulta näkeekin kauas. Murheen ja vastoinkäymisen läpikäytyäsi olet vahvempi, siitä kohtaa olet kestävämpi.

    Sinä olet läheisillesi ja ystävillesi tärkeä ihminen. Sinusta välitetään. Läheiset ja ystävät rakastavat sinua. Et ole yksin. Olet tärkeä ihminen. Elämälläsi on merkitys. Sinun elämäsi on ainutkertainen elämä. Se on lupa elää loppuun saakka iloineen ja suruineen. Sellainen elämä kannatta elää..

     

    Hyvää elämää ja hyvää päivänjatkoa sinulle!

               



    takaisin etusivulle


Ilpo Saarelainen
ilpo.saarelainenÄTkontiolahti.fi
kotisivut
Kontiolahden lukio