Kisahartaus                                                                                        

Hopeasompa 2003

8.3.2003

Tervehdin Teitä kilpailijoita ja kaikki täällä olevia hiihtourheilun ja hiihdon ystäviä!

Apostoli Paavali lähetti Rooman vankilasta kirjeen nuorelle työtoverilleen Timoteukselle. Jäähyväissanoikseen ystävälleen apostoli kirjoittaa: ” Minut uhrataan jo pian. Lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun. Olen juossut perille ja säilyttänyt uskon. Minua odottaa vanhurskauden seppele, jonka Herramme on antava kaikille, jotka häntä odottavat.”

Eräs vanha, paljon maailmaa nähnyt lehtimies kertoi, kuinka hän nuorena toimittajana pääsi mukaan lehtimiesten joukkoon, joka heti toisen maailmansodan jälkeen matkasi bussilla halki hävitetyn Euroopan. Hän, nuori mies katseli bussin ikkunasta hävitettyä Eurooppa. Hän näki surevia ihmisiä, raunioituneita koteja, tuhoa jota sota oli jälkeensä jättänyt. Hän kysyi yhä uudelleen vanhemmalta kollegaltaan: ”Kuinka tästä voi enää syntyä tulevaisuutta? Kuka jaksaa enää rakentaa, suunnitella elämää?”

Vanha, elämää nähnyt kollega oli hiljaa ja sanoi sitten: ”Unelmat eivät ehkä toteudu koskaan, mutta ilman niitä ei jaksa elää!”

Ehkä monesta Teistä vanhan polven hiihtoihmisestä, seurojen vastuunkantajasta, hiihtourheilulle elämäntyönsä tehneestä tuntuu tänään samalta. On kuin kuljettaisiin hävitetyillä raunioilla. Yhä uudelleen nousee mieliin epätoivoinen kysymys. ”Onko hiihtourheilulla enää tulevaisuutta?” ”Voiko nuorisolla enää olla unelmia rehdistä kilvasta, jalosta voitosta?”

Apostoli kirjoitti: ”Minä olen kilpaillut hyvän kilpailun!” Hän saattoi katsella elämäänsä taaksepäin puhtain mielin. Ei Hän ollut voittanut suurilla areenoilla. Hän ei saanut voitonseppelettä Colosseumilla. Elämän päätepiste häämötti jo. Silti hän oli onnellinen ihminen. Hän oli kilpaillut elämän juoksuradalla - tehden parhaansa. Hän oli käynyt jalon kilpailun, puhtaasti, rehdisti. Hän oli valmis tulemaan Jumalansa eteen.

Varmasti monen Teidän täällä kilpailevan lapsen ja nuoren suuri unelma on voittaa. Ottaa vastaan voittajan pokaali. Ehkä joku tähtää näiden kisojen voittopallille, joku unelmoi olympialaisen mitalin saavuttamisesta. Unelma antaa voimaa harjoitella. Unelmien kautta jaksat elää, vaikka elämä ympärilläsi näyttäisi ylivoimaisen vaikealta.

Ehkä moni elämää enemmän nähnyt ymmärtää kilpailun kuin elämää suurempana. Tiedämme, että suurimpia ihmisiä eivät aina olekaan ne, jotka voittavat. Vaan ne, jotka uupumatta kilpailevat, unelmoivat, harjoittelevat. Suurta on se, että jotkut jaksavat eteenpäin, vaikka eivät koskaan saa voittajan pokaalia. Heilläkin on unelma voitosta.

He kilpailevat ja pettyvät. Mutta suurina ihmisenä He suovat myös kanssakilpailijan voittaa, iloitsevat hänen voitostaan, ottavat osaa voittajan iloon. Suuri kilpailija kilpakentillä ja elämässä on se, joka kannustaa toista rehdisti, iloitsee toisen voitosta. Hän kilpailee ja elää rehdisti, puhtaasti, toista kunnioittaen ja kannustaen. Luo toivoa, sinne, missä epätoivo valtaa alaa. 

Ehkä meidän olisi opittava apostolin ohjeesta näkemään uudenlaisia unelmia. Näkisimme tärkeinä sellaiset esikuvat, joiden jäljissä kasvaa rehtiys, puhtaus, rehellisyys. Suuri on se ihminen, joka myöntää tappionsa tai virheensä ja tunnustaa rehdisti toisen voiton.

Lastemme tulevaisuuden tähden meidän aikuisten, kasvattajien on ehkä tunnustettava, ettemme ole tarpeeksi valvoneet, emme tarpeeksi olleet esikuvina, emme aina puhtaasti kilpailleet. Emme ehkä aina osanneet oikein valmentaa lapsiamme elämän kilpakentälle.

Silti Elämän suurella kilpakentällä unelmat eivät saa koskaan kuolla. Jos unelmat kuolevat, kuolemme mekin epätoivoon. Ihmiset kokevat kyllä pettymyksiä. Me petymme ja meihinkin petytään. Mutta ihmisillä, etenkin lapsilla ja nuorilla on oltava unelmia, näkyjä tulevaisuudesta, paremmasta huomisesta. Sen varassa katselemme jopa tämän lyhyen elämämme, ja kuolemankin yli. Suuri kilpailija elämän kilparadalla on se, joka apostolin lailla voisi nuoremmilleen sanoa: ”Minä olen hyvän kilpailun kilpaillut!” Unelmat eivät ehkä kaikki toteutuneet, mutta antoivat voiman elää!

Kaikkivaltias Jumala siunatkoon nämä kilpailut ja teidän elämäänne nyt ja aina!

Ilpo Saarelainen