Yo-puhe 31.5.2003 / Kontiolahden lukio

”Hyvät tänään lakitettavat ylioppilaat!

Arvoisat vanhemmat, kutsuvieraat, läheiset ja ystävät!”

Ymmärrämme sen, että viisaus on vielä jotakin enemmän, kuin nämä valkolakit tai kaikki saavutuksemme tiedon tiellä. Tieto yksin ei ole viisautta. Tieto voi olla myös julmuutta, manipulointia, väärinkäyttöä. Viisauteen sen sijaan tarvitaan elämänkokemusta, kykyä elää toisten ihmisten kanssa. Viisaus on myös taitoa ja kykyä arvioida tiedon totuudellisuutta, asettaa se oikeaan kehykseensä.

Siksi tekin ylioppilaat olette tarvinneet tähän asti vanhempianne, kasvattajia, opettajia – ja tarvitsette edelleen. Elämän viisautta, ihmisyyttä ei opita yksin kirjoista tai koulun pulpetissa. Viisauteen tarvitaan elämänkokemusta, nuoren ihmisen kasvua, erehdyksiä, epäonnistumisia ja onnistumisia, kaikkia elämän iloja ja suruja. Näiden kokemusten kautta kasvat vahvemmaksi ja opit kestämään sen, mitä elämä tuo sinulle tullessaan.

Pari päivää sitten olimme opettajayhteisössä saattelemassa eläkkeelle kollegaamme opinto-ohjaaja Eila Arvelia,. Hän on ehtinyt tehdä yli 35 vuoden päivätyön koulussa opettajana ja kasvattajana. Hänen aikanaan koulumuodot muuttuivat kansalaiskoulun, oppikoulun, kunnallisen keskikoulun kautta nykymuotoiseen peruskouluun. Näissä vaiheissa hänen tuli kohdata muutokset niin koulussa kuin omassa kodissaankin. Muistellessaan opettajantyötään Eila sanoi mielestäni suuren ajatuksen: ”Olen lähtöisin vaatimattomista ja vaikeista oloista ja elänyt vaikeitakin vaiheita elämässäni, mutta ajattelen, että se on ollut myös vahvuuteni, se on auttanut ymmärtämään ja hyväksymään erilaisetkin oppilaat yksilöinä, persoonina.” Näiden omien vaikeidenkin elämänvaiheiden kääntäminen voitoksi on vienyt sittemmin Eilan myös kantamaan vastuuta tämän kotiseutumme asioista. Tekemään työtä koko tämä kuntamme ja kotiseutumme parhaaksi.

Tämä olkoon yksi elämänviisauden opinkappale myös teille nuoret. Elämän vaikeudet, vastoinkäymiset tai vaikeat lähtökohdat lapsuudessasi, eivät ole annettu sinulle yksin taakaksi. Eivät ne saa olla syy luovuttaa. Ne on käännettävä voitoksi, vahvuudeksi, viisaudeksi. Vaikeiden vaiheiden kautta kasvat vahvemmaksi, mutta myös ymmärrät toisen ihmisen osan paremmin. Sellainen elämä kantaa sisällään aina myös viisautta.

Siksi meidän on koulunakin ymmärrettävä tämä tärkeä elämän opinkappale. Emme saa ajatella ja tavoitella sellaisen menestyvän koulun ideaa, jossa tavoitellaan vain parhaita opintosaavutuksia, numeroita tai jonne haalimme suurimmat lahjakkuudet. Todelliset saavutukset ehkä kohdataankin sellaisessa koulussa, jossa on jouduttu ja opittu tekemään työtä, ahkeroimaan selviytyäksemme, jossa kaikki ei olekaan etukäteen selvää. Sellaisessa koulussa ja yhteisössä on kilpailun sijaan opittava tukemaan toista, huomioimaan muut, näkemään arvokkaana kaikki se työ, mitä tehdään toisten ihmisten ja isänmaan parhaaksi. Sellainen koulu ja yhteisö ei vain opeta, vaan myös kasvattaa viisauteen, totuuteen ja toisen ihmisen kunnioittamiseen.

Niin tekin olette kulkeneet pitkän koulutienne tätä opetusta ja kasvatusta saaden. Kotikuntanne päättäjät, koulunne opettajat ja muu henkilökunta ovat joka portaalla koettaneet tukea kasvuanne ja opetustanne. Aina emme ole osanneet tehdä sitä oikein, aina ei ole päättäjienkään rahat riittäneet. Silti saat uskoa, että niin kuin äideillä ja isillä, niin myös meillä kasvattajilla ja päättäjillä on täällä ollut vilpitön halu tahtoa, toivoa ja antaa sinun kasvullesi ja tiellesi aikuisuuteen kaikki se tuki, mikä antaa voidaan. Nyt on aika sinun näistä eväistä, näistä kotiseutusi ja isänmaasi antamista rakennustarpeista rakentaa omaa elämäsi.

Muista siksi aina, mistä olet kotoisin, missä sinun juuresi ovat. Niin olet toimiva myös kotisi ja koko kotiseutusi ja isänmaasi parhaaksi.

Siksi kuulukoon askelissanne myös äitiemme ja isiemme toiveiden, unelmien ja salattujen rukousten ääni.

”Muista mistä olet kotoisin, muista missä juuresi ovat!”

Kaikkea hyvää ja varjelusta elämällesi!

ilpo saarelainen