Saarna 23.7.1995
Kontiolahden kko
Luuk. 16: 1-9
"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta
ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä
häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin sinä pidät hänestä huolen."
Rakkaat nuoret!
Hyvät näiden nuorten vanhemmat, kummit ja ystävät! Hyvä seurakunta!
Tänään on yksi Sinun nuoren elämäsi suuri hetki käsillä.
Olet päässyt ripille. Tämä päivä on tärkeä juhla myös kodillesi ja vanhemmillesi.
Siksi tänään Sinun kodissasi muistellaan lapsuuttasi ja unelmoidaan
tulevaisuudestasi. Nyt on ilon päivä. Nyt on syytä kiitollisuuteen, iloon,
rukoukseen.
Mutta ennen kaikkea, tämä rippipyhä on Sinun juhlasi. Tänään
on Sinun päiväsi. Sinua onnitellaan tänään. Sinä olet tämän päivän sankari ja
juhlavieras. Ehkä tämän kaiken keskellä muistelet yhteistä vaellustamme.
Meille annettiin se onni - vai sanoisinko armo - että saimme
tehdä matkan Lappiin, Jumalan suureen luontoon. Saimme nousta tuntureille,
katsella kauas. Saimme kosketuksen pyhyydestä, Jumalan kasvoista. Sitä emme voi
unohtaa.
Mieleen palaavat iltahartauksien herkät tunnelmat nuotion
äärellä, keskustelut, ystävät. Muistat väsymyksen, uupumuksen, mutta myös ilon
ja levon pitkän kulkemisen jälkeen.
Ehkä muistat myös sen haikeuden, jota tunsit matkan
päättyessä, kyynelet omissa ja kavereittesi silmissä. Tässä kaikessa
matkanteossa on ollut kuin pienoiskuva ihmisen elämästä. Ehkä olet tämän matkan
aikana myös nähnyt ja kokenut sen, että ilman Pyhän Jumalan läsnäoloa tätä
matkaa ei voi tehdä. Ilman Jumalaa olemme kuin ihminen yksin tunturissa.
Emme me muutenkaan selviä yksin, emme ilman Jumalaa, emmekä
ilman toisiamme. Tarvitsemme elämäämme ihmisiä, jotka välittävät meistä.
Siksi Sinäkin tarvitset elämäsi varrelle ihmisiä, jotka
tukevat Sinun elämääsi vaikeitten aikojen kohdalla. Sinä tarvitset vanhempiasi,
mutta tarvitset myös ystäviäsi. Emme tule täällä toimeen yksin. Tarvitsemme toisiamme.
Tarvitsemme elämämme varrella ihmisiä, joilla on aikaa kuunnella murheitamme,
jakaa ilojamme, kuulla itkuamme, jotka kantavat reppuamme, tukevat taivaltamme.
Tällaisella ystävyydellä ja rakkaudella voi olla ratkaiseva merkitys sille,
että jaksamme elää.
Siksi suurinta, mitä voimme toisillemme tehdä on se, että
välitämme toistemme elämästä. On oltava aikaa ystävyydelle ja toisesta ihmisestä
huolehtimiselle. Niin on tehtävä kodeissakin isänä, äitinä, lapsena. Tässä
elämässä on Ystävyyden ja rakkauden eteen tehtävä uhrauksia, on luovuttava
omasta hyvästä toisten hyväksi. Vain siten on tämä maailma mielekäs elää.
Itsekkyys, vain omasta elämästä välittäminen ja pahan levittäminen ystävien
elämästä vievät tuhoon koko elämämme ja maailmamme.
Tiedämme hyvin, että toisen rakastaminen ei ole vain
puhetta, vaan elämää, arkista elämää toisen ihmisen rinnalla. Siksi tätäkin
Rippikoulua on käyty, ja yhteistä leiriä vietetty - elämää varten.
Niin on kristillisen uskommekin laita. Emme voi sitä yksin
opiskella tai opettaa, emme siirtää toisillemme edes rippikoulun kautta. Uskokin,
luottamus Jumalaan on kunkin elettävä todeksi, sen on oltava osa koko elämää.
Siksi Sinutkin kutsuttiin rippikouluun että saisit kysellä
elämäsi tarkoitusta, pohtia elämäsi arvoja, olla hetken hiljaa Jumalasi edessä
yhdessä ystäviesi kanssa. Tätä Sinun on rohjettava tehdä tästä eteenkin päin.
Kasvaaksesi aikuisuuteen Sinun on uskallettava kysellä oman elämäsi
tarkoitusta ja tehtävää. Sinun on rohkeasti etsittävä tietä, joka vastaa Sinun
elämäsi arvoja ja antaa elämällesi mielekkyyden ja syyn elää.
Mutta samalla tämä rippikoulu, niin kuin koko elämä itse on
muistuttaja siitä, että emme ole itse elämämme Herroja, emmekä voi aina päättää
kohtalostamme. Meidän elämäämme ja tietämme ohjataan suuremmalla kädellä.
Elämä opettaa meille, että Ihmisenä olemiseen kuuluu myös
surun, vastoinkäymisten ja murheen kohtaaminen. Elämä tuo teille jokaiselle
tuskan ja murheen kannettavaksenne.Kasvaminen aikuisuuteen ja kasvaminen ihmisenä kulkee
kipeitten elämänvaiheitten kautta.
Samalla saat muistaa rippikoulustasi sen, että Sinun elämästäsi
ja kasvustasi välittää myös Jumala. Hän ei jätä sinua elämänvaiheissasi,
kivuissasi, itkussasi yksin. Jumala ei käännä selkäänsä sinulle, Jumala ei sulje ovea
edessäsi. Jumala uskoo rajattomasti sinuun. Hän on pyhässä kasteessa ottanut
sinut omakseen. Tänään hän muistuttaa sinua tästä kasteen lahjasta. Loppuun
asti hän välittää elämästäsi, kulkee kanssasi. Jumalalla on suunnitelma
elämällesi. Hän ei anna elämällesi suurempaa taakkaa ja murhetta kuin kantaa
jaksat. Hän kulkee Sinun rinnallasi ja vie elämääsi aina askelen kerrallaan
eteenpäin.
ilpo saarelainen