Etusivu    Lapin sivut     Lapin kirjat     Marskin ritarit



    Saarna                 23.7.1995

    Kontiolahden kko
    Luuk. 16: 1-9

     

    "Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin sinä pidät hänestä huolen."

     

    Rakkaat nuoret!

    Hyvät näiden nuorten vanhemmat, kummit ja ystävät! Hyvä seurakunta!

     

    Tänään on yksi Sinun nuoren elämäsi suuri hetki käsillä. Olet päässyt ripille. Tämä päivä on tärkeä juhla myös kodillesi ja vanhemmil­lesi. Siksi tänään Sinun kodissasi muistellaan lapsuuttasi ja unelmoidaan tulevaisuudestasi.  Nyt on ilon päivä. Nyt on syytä kiitollisuu­teen, iloon, rukoukseen.

    Mutta ennen kaikkea, tämä rippipyhä on Sinun juhlasi. Tänään on Sinun päiväsi. Sinua onni­tellaan tänään. Sinä olet tämän päivän sankari ja juhlavieras. Ehkä tämän kaiken keskellä muistelet yhteistä vaellustamme.

    Meille annettiin se onni - vai sanoisinko armo - että saimme tehdä matkan Lappiin, Jumalan suureen luontoon. Saimme nousta tuntureille, katsella kauas. Saimme kosketuksen pyhyydestä, Jumalan kasvoista. Sitä emme voi unohtaa.

    Mieleen palaavat iltahartauksien herkät tun­nelmat nuotion äärellä, keskustelut, ystävät. Muistat väsymyksen, uupumuksen, mutta myös ilon ja levon pitkän kulkemisen jälkeen.

    Ehkä muistat myös sen haikeuden, jota tunsit matkan päättyessä, kyynelet omissa ja kave­reittesi silmissä. Tässä kaikessa matkanteossa on ollut kuin pienoiskuva ihmisen elämästä. Ehkä olet tämän matkan aikana myös nähnyt ja kokenut sen, että ilman Pyhän Jumalan läsnä­oloa tätä matkaa ei voi tehdä. Ilman Jumalaa olemme kuin ihminen yksin tunturissa.

    Emme me muutenkaan selviä yksin, emme ilman Jumalaa, emmekä ilman toisiamme. Tarvitsemme elämäämme ihmisiä, jotka välittävät meistä.    

    Siksi Sinäkin tarvitset elämäsi varrelle ihmisiä, jotka tukevat Sinun elämääsi vaikeit­ten aikojen kohdalla. Sinä tarvitset vanhem­piasi, mutta tarvitset myös ystäviäsi. Emme tule täällä toimeen yksin. Tarvitsemme toi­siamme. Tarvitsemme elämämme varrella ihmisiä, joilla on aikaa kuunnella murheitamme, jakaa ilojamme, kuulla itkuamme, jotka kantavat reppuamme, tukevat taivaltamme. Tällaisella ystävyydellä ja rakkaudella voi olla ratkaise­va merkitys sille, että jaksamme elää.

    Siksi suurinta, mitä voimme toisillemme tehdä on se, että välitämme toistemme elämästä. On oltava aikaa ystävyydelle ja toisesta ihmises­tä huolehtimiselle. Niin on tehtävä kodeissa­kin isänä, äitinä, lapsena. Tässä elämässä on Ystävyyden ja rakkauden eteen tehtävä uhrauk­sia, on luovuttava omasta hyvästä toisten hyväksi. Vain siten on tämä maailma mielekäs elää. Itsekkyys, vain omasta elämästä välittä­minen ja pahan levittäminen ystävien elämästä vievät tuhoon koko elämämme ja maailmamme.

    Tiedämme hyvin, että toisen rakastaminen ei ole vain puhetta, vaan elämää, arkista elämää toisen ihmisen rinnalla. Siksi tätäkin Rippi­koulua on käyty, ja yhteistä leiriä vietetty - elämää varten.

    Niin on kristillisen uskommekin laita. Emme voi sitä yksin opiskella tai opettaa, emme siirtää toisillemme edes rippikoulun kautta. Uskokin, luottamus Jumalaan on kunkin elettävä todeksi, sen on oltava osa koko elämää.

    Siksi Sinutkin kutsuttiin rippikouluun että saisit kysellä elämäsi tarkoitusta, pohtia elämäsi arvoja, olla hetken hiljaa Jumalasi edessä yhdessä ystäviesi kanssa. Tätä Sinun on rohjettava tehdä tästä eteenkin päin. Kasvaaksesi aikuisuuteen Sinun on uskal­lettava kysellä oman elämäsi tarkoitusta ja tehtävää. Sinun on rohkeasti etsittävä tietä, joka vastaa Sinun elämäsi arvoja ja antaa elämällesi mielekkyyden ja syyn elää.

    Mutta samalla tämä rippikoulu, niin kuin koko elämä itse on muistuttaja siitä, että emme ole itse elämämme Herroja, emmekä voi aina päättää kohtalostamme. Meidän elämäämme ja tietämme ohjataan suuremmalla kädellä. Elämä opettaa meille, että Ihmisenä olemiseen kuuluu myös surun, vastoinkäymisten ja murheen kohtaaminen. Elämä tuo teille jokaiselle tuskan ja murheen kannettavaksenne.Kasvaminen aikuisuuteen ja kasvaminen ihmisenä kulkee kipeitten elämänvaiheitten kautta.

    Samalla saat muistaa rippikoulustasi sen, että Sinun elämästäsi ja kasvustasi välittää myös Jumala. Hän ei jätä sinua elämänvaiheissasi, kivuissasi, itkussasi yksin. Jumala ei käännä selkäänsä sinulle, Jumala ei sulje ovea edessäsi. Jumala uskoo rajattomasti sinuun. Hän on pyhässä kasteessa ottanut sinut omakseen. Tänään hän muistuttaa sinua tästä kasteen lahjasta. Loppuun asti hän välittää elämästäsi, kulkee kanssasi. Jumalalla on suunnitelma elämällesi. Hän ei anna elämällesi suurempaa taakkaa ja murhetta kuin kantaa jaksat. Hän kulkee Sinun rinnallasi ja vie elämääsi aina askelen kerrallaan eteenpäin.

     

    ilpo saarelainen

     


Ilpo Saarelainen
ilpo.saarelainenÄTkontiolahti.fi
Kontiolahden lukio