Etusivu    Lapin sivut     Lapin kirjat     Marskin ritarit

    Saarna 1.8.2010

    Vaellusriparin konfirmaatio

    Kontiolahden kirkko


    Luuk. 16: 1-9
    Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: »Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. - Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’»
        Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
        »Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.»
    1. Piet. 4: 7-11
    Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä »rakkaus peittää paljotkin synnit». Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.

     

     

    Voiko ystäviä saada väärällä mammonalla?

    Onko ystävyys, välittäminen, hyvyys ostettavissa, kuten evankeliumimme kertoo?

     

    Mieleeni tulee unkarilaisen Nobel-kirjailijan Imre Kertészin omiin elämänkokemuksiin perustuva hätkähdyttävä kirja; Kohtalottomuus.


    Nobel-kirjailijan lyhyen koruttoman kirjan ensimmäinen päivä alkaa siitä, että suku on tullut hyvästelemään isää. Isä ja poika näkevät viimeisen kerran. Isä lähtee natsien työleirille, josta ei koskaan palaa. 14-vuotiaan pojan kohtalona on pian seurata isää Auschwitziin.

    Kohtalottomuus kuvaa nuoren pojan elämää keskitysleirin kauhujen keskellä. Ja kun vapauden aamu koittaa, kohtalottomuudesta selvinnyt poika palaa etsimään kotiaan ja ystäviään, joista enää harva on jäljellä.

    Ankarien olojen keskellä hän näkee, että aina kaiken pahan keskellä löytyy joku, jolla on kasvot, joihin voi luottaa. Eivät kaikki ole pahoja. Kaiken julman maailman keskellä on aina myös hyviä ihmisiä, jotka välittävät, huolehtivat, rakastavat. Vaikeiden olojen keskellä esiin nousevat ne, joilla on hyvä sydän, jotka jaksavat uskoa hyvään.

     

    Emme me voi verratakaan omaa elämäämme tai vaellustamme keskitysleirin kauhuihin. Silti kokemuksemme elämän vaikeina hetkinä voivat olla samansuuntaisia kuin kirjailija Kertészillä. Ehkäpä sinun nuoren rippikoululaisen tähänastisen elämäsi tai tämän hienon vaelluksen vaikeina hetkinä olet kokenut jotakin samaa. Vaikeidenkin päivien, murheiden, menetysten keskellä kohtaat hyviä ihmisiä. Vierellesi jää sellaiset ystävät, joilla on hyvä sydän, jotka auttavat, tukevat, kuuntelevat. Ehkä olet myös vaelluksella ajatellut paljon kotiasi, vanhempiasi, läheisiäsi. Vaikka vanhempien kanssa ei aina ole helppoa. Kotiin on silti ollut hyvä palata. Sinulla on koti, jossa sinusta huolehditaan. Keskitysleiriltä palaavalla pojalla tai miljoonilla kolmannen maailman lapsilla ei.

     

    Rippikoulu on yksi virstanpylväs nuoren matkalla kohti omaa elämää. Seuraava vaihe on, että sinä muutaman vuoden sisällä lähdet kotoa, muutat omaan elämääsi. Jo tässä rippijuhlassa on aavistus erosta. Pian suljet kotisi oven. Meidän vanhempien ote sinusta irtoaa. Sinulla on oma elämäsi, joka vie sinua eteenpäin. Ei ole sama, millaisten ystävien, koulutovereiden pariin lähdet. Sellaiset eivät ole oikeita ystäviämme, jotka evankeliumin sanojen mukaan ovat hankittu väärällä mammonalla. He ovat lähellämme vain hyvinä hetkinä, mutta eivät seiso rinnallasi silloin kun elämä kääntää selän.

    Sama kysymys koskee myös meitä vanhempia. Todellinen isän, äidin, kasvattajan peili nostetaan eteemme kun lapsemme ja nuoremme käy murrosikänsä taistelua. Tai kohtaa elämässään ylivoimaisia murheita. Miten jaksamme olla heidän tukenaan, kohdella rakkaudella, ymmärryksellä lastamme ja nuortamme, kun nuoren suusta tulee kovia, syvälle sattuvia sanoja. Isän ja äidin kasvatusvastuuta ei voi näinä vaikeina hetkinä korvata rahalla tai millään mammonalla. Nuori tarvitsee huolenpitoa, välittämistä, rajojen asettelua. Äidin ja isän huolta, murhetta lapsensa puolesta eivät mitkään sanat voi kuvata. Et sinä nuori rippilapsi tiedä – onneksi, kuinka paljon edestäsi on murehdittu, itketty, rukoiltu. Ja miten paljon sitä vielä vanhempasi joutuvat tekemäänkään. Se on kasvattajan osa. Silti tällainen juhlapäivä unohtaa, antaa anteeksi kaikki menneet. Hyvän varjoon peittyvät huonot päivämme.

     

    Niin kuin kirjailija Kertész ilmaisee. Ylipääsemättömien vaikeuksien, pahan keskellä on kuitenkin hyviä ihmisiä, ystäviä, kaipuu kotiin. Suuria ovat ne ystävät, vanhemmat, kasvattajat, jotka jaksavat ymmärtää, rakastaa, huolehtia vaikka koko elämä tuntuisi olevan yhtä kaaosta. Hyviä ystäviä, läheisiä, ei osteta. Heidät saadaan lahjaksi. He ovat Hyvän Jumalan lahja.

     

    Tee sinä samoin toiselle ihmiselle. Välitä toisen elämästä. Kohtele toista rakkaudella, armahtavaisuudella. Tee toiselle ihmiselle hyvää. Niin olet täyttävä Kristuksen antaman käskyn. Suuria ovat ne ihmiset, jotka tukevat, auttavat, välittävät. Kovia sanoja, välinpitämättömyyttä, toisen ihmisen tekojen moralisointia on helppo toteuttaa. Sitä täynnä on meidän aikamme, media, julkisuus. Toisen ihmisen vierelle asettuminen, hyväksyminen, rakastaminen sen sijaan vaatii omasta luopumista, jopa kärsimistä, itkua, rukousta. Tee sinä sellainen rakkauden työ toiselle. Välitä ystävästäsi, läheisistäsi, kodistasi. Niin olet Hyvän Jumalan työtoveri.

    Hyvä Jumala välittää elämästäsi, tahtoo elämällesi hyvää. Hän huolehtii Sinusta, ei jätä sinua yksin elämän myrskyihin. Hän kulkee rinnallasi, varjelee elämääsi.

     

    Inarin saamelaiskirkossa katselimme alttaritaulua, jossa lappalaisperheen takana seisoo valkoisiin puettu Kristus siunaten heitä. Heitä ei jätetty lapsen kanssa yksin tunturiin. Niin on Jumala sinutkin jo lapsesta lähtien siunannut, varjellut, kulkenut rinnallasi. Rakenna tälle perustalle. Hän ei sinusta luovu. Hän ei käännä selkäänsä. Jumala ei jätä sinua. Hän kulkee rinnallasi. Varjelee elämääsi.

     

    Tulkaa nyt konfirmoitavat nuoret alttarin eteen tunnustamaan kristillinen uskomme yhdessä seurakunnan kanssa.

     

    ilpo saarelainen

     


Ilpo Saarelainen
ilpo.saarelainenÄTkontiolahti.fi
Kontiolahden lukio