Puhe / Yo- ja itsenäisyysjuhla 5.12.2006
Kontiolahden lukio
RAKKAUDEN HAUDALLA
Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos
Osaan hyvää uutta vuotta toivottaa
Mutta aamuöisin loistavaa tähteä, en kiinni saa
Saatan kohdata vaikeudet silmästä silmään
Saatan olla hiljaa, jos niin vaaditaan
Saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan
mutta Rakkaus on kuollut elämän virtaan
Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin
Voisin tulla takaisin ja hengähtää
Mutta sinä kun oot mennyt
Ei henkeäkään mulle jää
Nämä sanat olivat äskettäin kuolleen suomalaisen muusikon, lauluntekijän,
runoilijan, kansantaiteilija Juice Leskisen. Juice jätti jälkeensä
omintakeisen, persoonallisen elämänkaaren. Se oli lahjomattoman vaan ei lahjattoman
juankoskelaispojan lyhyt elämä.
Juice runoudessa kuultaa jokin perisuomalaisen elämän
pohjavirta. Hän näki tämän yksinkertaisen kansan sielunmaisemaan.
Mitä on tämä suomalainen elämänmuoto suomalaisen
sielunmaisema?
Mikä on meille tärkeää, luovuttamatonta? Mitä varten täällä
elämämme, toimimme? Mitä varten maata puolustettiin? Mikä on Sinun tämän päivän
nuoren ja ylioppilaan isänmaa?
Mielessäni on tähän liittyvä, minulle tärkeä mielikuva.
15 vuotta sitten kesän kynnyksellä olimme tämän kotiseutumme
pohjoispäässä paljastamassa erään Mannerheimin ristinritarin muistolaattaa.
Olimme kävelleet muutaman kilometrin tietöntä taivalta metsittyneen pienen pellon
laitaan. Pieni pelto, sen laidalla siirtolohkare. Toisella laitaa kohoava
kallio, josta näkyy kauas pohjois-karjalaiseen maisemaan vaarojen ja järvien
taa. Pellon laidan kivilohkareeseen kiinnitettiin kuparinen laatta, jossa
koruttomasti kerrottiin ritarin syntyneen tällä paikalla. Mietin, miksi he
lähtivät näiden pienten peltojen pojat sotaan? Mitä heillä oli puolustettavanaan?
Tiettömien taipaleitten takainen pieni kivinen peltoko? Harmaa torppa sen
laidassa? Mitä puolustettavaa niissä oli?
Mutta kun nousee läheiselle kalliolle. Katselee kauas
vaarojen taa, Herajärven ja Pielisen saariin, poukamiin. Ehkä ymmärtää enemmän.
Että puolustamisen merkitys avautuu edessäsi. Siinä on kotimaasi, kotiseutusi,
syntymäpaikkasi. Eikö se ole puolustamisen arvoinen? Vapaus, itsenäisyys elää
ja olla suomalainen.
Mikä on Sinun ajatuksesi nuori koululainen, lukiolainen,
ylioppilas isänmaastasi? Mitä varten sinä opiskelet? Mitä varten teet työtä?
Mitä tavoittelet? Mikä on Sinulle arvokasta, tärkeää tässä maassa? Mitä varten
olet käynyt koulua, opiskellut? Lähtenyt joka arkiaamu hämärään aamuun noussut
koulubussiin, kulkeaksesi koulun ovelle, pulpettiin? Miksi olet sen tehnyt?
Siksikö, että osaisit sanoa kymmenellä kielellä kiitos? Että
pitelisit lasia kokkareilla oikein? Että näkisimme kasvosi TV:ssä,
iltapäivälehden kannessa? Siksikö, että osaisit sijoittaa rahasi, omaisuutesi oikein?
Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos
Osaan hyvää uutta vuotta toivottaa
Mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa
Entä kun tähdet pakenevat? Entä jos kaikki on tyhjää
oppiarvoistani, viisaudestani, varoistani huolimatta?
Entä jos sittenkin suurinta, mitä elämässäsi voit saada
aikaan, onkin se, mitä teet toiselle ihmiselle? Ainoa arvomerkki jää jälkeesi
vain läheistesi ja ystäviesi sydämeen. Muisto välittämisestä, rakastamisesta.
Suurin arvo, jonka voit saavuttaa on siinä, miten kohtelet toista ihmistä. Perheenjäsentäsi,
ystäviäsi, työtoveriasi, tuntematonta kanssaveljeä ja -siskoa.
Näiden harmaantuneitten veteraanien, isoisiemme ja äitiemme
perintö ja Juicen runo puhuvat samaa kieltä. Isänmaa on siellä, missä toisesta
ihmisestä välitetään. Missä tehdään työtä toisten eteen, olivatpa he täällä syntyneitä
tai tänne muuttaneita. Toisesta on välitettävä muuten elämältä katoaa arvo, sisältö.
Rikaskin ihminen on tyhjä, ellei hänellä ole ketään. Rakkautta et voi ostaa. Se
saadaan vain lahjana. Se annetaan vain sydämestä.
Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin
Voisin tulla takaisin ja hengähtää
Mutta sinä kun oot mennyt
Ei henkeäkään mulle jää.
Jääköön Teille isänmaastamme mieleen välittämisen, rakastamisen
henki. Sellainen sydämen sivistys, jossa toisesta ihmisestä pidetään aina
huolta. Sellainen olkoon isänmaamme.
Ilpo Saarelainen
