Kontiolahtelaisten Mannerheim-ristin ritareiden muistopaaden paljastus 6.12.2010.

Kunnioitetut sotaveteraanit ja puolisot!

Hyvät Mannerheim-ristin ritareiden omaiset!

Arvoisa Mannerheim-ristin ritarien säätiön edustaja!

Hyvät kutsuvieraat!

Hyvät läsnäolijat!

Talvisodan jälkeen loppuvuodesta 1940 Vapaudenristin ritarikunnan perustamisasetukseen tehtiin lisäys, jossa mainitaan:

Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen taistelutoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää Vapaudenristin 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi.

Tämä näin jälkikäteenkin arvioituna arvostetuin suomalainen kunniamerkki voitiin nyt merkittävistä sodassa tehdyistä sotilaallisista suorituksista myöntää kenelle tahansa suomalaiselle sotilaalle hänen sotilasarvoonsa katsomatta.

Ritareiksi nimitettiin 191 sotilasta sotamarsalkasta 19-vuotiaisiin sotamiehiin saakka. Ritariarvosta tuli suuresti arvostettu kunnianosoitus ja jokainen nimitys tuli tietoon koko Suomessa radion ja lehdistön kautta. Sodan jälkeisenä aikana vaiettiin vuosikymmenet niin näiden ritarien kuin kaikkien veteraanipolvienkin työstä. Valitettavan moni ritari ja sotiemme veteraani on ehtinyt viimeiseen iltahuutoon ennen kuin heidän tekojensa arvo uskallettiin julkisesti tunnustaa.

Luonnehdin nyt hyvin lyhyesti näiden kontiolahtelaisten Mannerheim-ristin ritareiden elämänvaiheita.

Kontiolahtelaiset Mannerheim-ristin ritarit

Valde Sorsa, ritari nro 8
Ensimmäinen näistä nimitetyistä ritareista oli korpraali, sittemmin alikersantti Valde Sorsa. Sorsa sai Mannerheim-ristin ensimmäisenä ryhmänjohtajana, numerolla 8. Sorsa kuului JR7:ään ns. Tyrjän Rykmenttiin.

Marsalkka Mannerheimin vahvistamissa Ritariperusteissa todetaan:

”Ylipäällikkö on pvm:llä 1.9.41 nimittänyt korpraali Valde Matias Sorsan erikoisesta urheudesta ja tarmokkaasta, joukko-osastonsa hyökkäyksiä usein edistäneestä toiminnasta taistelupartion johtajana Mannerheim-ristin ritariksi.”

Valde Sorsa oli syntynyt Jakokoskella 29.12.1920. Vanhempien kuoltua hän viljeli kotitilaansa 17-vuotiaasta lähtien. Sorsa kutsuttiin asepalvelukseen talvisodan jälkeen 1940. Kesäkuun 15 1942 Valde Sorsa haavottui Ohdan lohkolla ja kuoli saman päivän iltana kenttäsairaalassa. Valde Sorsa haudattiin juhannuksen jälkeen 42 Kontiolahden sankarihautausmaahan. Hänen leposijansa on aivan tässä muistomerkin lähellä tämän sankarihautausmaan aidan lähellä.

Veikko Saarelainen, ritari nro 37
Toisena kontiolahtelaisena Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin Heraniemeltä kotoisin ollut 13.9.1919 syntynyt  jääkäri, sittemmin kersantti Veikko Saarelainen, numerolla 37. Saarelainen taisteli ns. Laguksen Jääkäriprikaatissa konekivääriampujana.

Hänen ritariksi nimittämisperusteissaan todetaan, että Saarelainen joutui heinäkuun lopulla 1941 Salmin ja Tulemajärven tienhaarassa viholliskolonnan yllättämäksi, jolloin hän siinä tilanteessa joutui konekivääriampujana tuhoamaan koko kolonnan, haavoittuen itse tässä taistelussa.

Sodan jälkeen hän toimii myymälänhoitajana Kontiolahdella ja kuolemaansa saakka Pielisjärven Vuonisjärvellä. Saarelainen kuoli tapaninpäivänä 1968. Hän oli Pielisjärven sotaveteraanien perustajajäsen ja Mannerheim-ristin ritarien säätiön säädekirjan allekirjoittaja yhdessä 16 muun ritarin kanssa. Hänen lähiomaisiaan edustavat tässä tilaisuudessa veljen ja sisaren lapset.

Lauri Kokko, ritari nro 84
Kolmantena kontiolahtelaisen ritariksi nimitettiin Onttolassa 12.6.1913 syntynyt komppanianpäällikkö ja sissiosaston johtaja, luutnantti sittemmin kapteeni Lauri Albin Kokko, numerolla 84. Hänen nimittämisperusteissaan todetaan mm:

”Ylipäällikkö on pvm:llä 31.8.42 nimittänyt Mannerheim-ristin ritariksi luutnantti Lauri Albin Kokon.

Luutnantti Kokko on toiminut, henkilökohtaista urhoollisuutta ja oikeata oma-aloitteisuutta osoittaen, menestyksellisesti komppanianpäällikkönä koko sodan ajan.

Kokko oli palvellut asevelvollisena Pohjois-Karjalan rajavartiostossa ja osallistunut jo talvisotaan Rajajoukoissa Pielisjärvellä.

Jatkosodassa hän taisteli pääosin 17 Divisioonan eri sissiosastojen johtajana ja komppanianpäällikkönä mm. Karhumäessä, Poventsassa ja Paatenessa.

Sodan jälkeen Kokko oli Rajavartioston ja puolustusvoimien palveluksessa aina elokuuhun 1952 saakka. Tämän jälkeen hän siirtyi liike-elämän palvelukseen Kouvolaan. Merkittävää on hänen ansiokas toimintansa veteraani- ja maanpuolustustyössä aina kuolemaansa saakka. Kokko oli myös Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallituksen jäsen ja puheenjohtaja vuosikausien ajan. Kokko kuoli Kouvolassa 20.5.2004. Hänet on haudattu Joensuuhun. Ritari Kokkoa edustaa täällä hänen poikansa Arto Kokko puolisonsa kanssa.

Arvoisat läsnäolijat!

Näiden Mannerheim-ristin ritareiden rohkea ja esimerkillinen toiminta oli usein pakon sanelemaa suomalaisen sotilaan periksiantamattomuutta. He eivät kokeneet olevansa sankareita. He kokivat velvollisuudekseen seisoa loppuun saakka asetovereidensa rinnalla ja rohkaista esimerkillään isonveljen tavoin muita toimimaan samoin. Niin sodan kuin rauhan aikanakin kaikki menestyksemme ja erityisesti säilymisemme kansakuntana on kiinni siitä mikä on yksittäisen ihmisen moraali, se miten hän toimii ja tekee työnsä. Sen varassa yksittäinen kansakunta ja elämänmuotomme säilyy taikka kaatuu. Suurta moraalista rohkeutta on järkähtämättä seisoa oikean asian edessä pystyssä päin. Isänmaan edessä suurinta oikeutta edustaa seisoa tämän meille uskotun isänmaan edessä, puolustaa sitä ja sen heikoimpia jäseniä, sen naisia, lapsia, äitejämme, vanhuksiamme, veteraanejamme. Sitä tämä muistomerkki meille velvoittakoon. Heidän esimerkkinsä vaatii meitä tekemään kunniaa heille ja koko veteraanipolvelle sen miehille ja naisille.

Kontiolahden sotaveteraanit ja reserviläiset ovat nyt seurakunnan, kunnan ja P-K:n Prikaatin sekä eri järjestöjen tuella Olavi Lösösen ja Heimo Kinnusen johdolla tehneet arvokkaan työn rakentaessaan kokoon tämän kontiolahtelaisten ritareiden muistomerkin. Salpalinjan kivistä pystytetty Muistomerkki tulee arvoiselleen paikalle tähän kirkon viereen, sankarihautausmaan laitamaan. Muistomerkki kuuluu juuri tähän kontiolahtelaisen veteraanin, isänmaan ystävän, vaaran vuosien aikaisen asekätkijän, kontiolahtelais-komppanian vääpelin Onni Räsäsen perustamaan muistolehtoon. Muistuttakoon tämä veteraanien muistolehto nuoremmille ja jälkeemme tuleville polville koko veteraanipolven, sen miesten ja naisten työstä sodan ankarina aikoina ja samalla heidän työstään sinä jälleenrakentamisen aikana, jolloin sodan runtelema isänmaamme uudelleen rakennettiin. Ennen kaikkea olkoon tämä merkki muistutus isänmaan rakkaudesta ja rohkeudesta seisoa pystyssä päin oikean asian edessä. Tämän isänmaan puolustaminen, sen heikoimpienkin jäsenten elämän turvaaminen oli heidän tahtonsa. Säilyköön tämä muisto velvoittavana perintönä yhä uusille polville.

Pyydän nyt ritarien omaisten edustajia paljastamaan kontiolahtelaisten Mannerheim-ristin ritarien muistomerkin sekä siitä kertova muistotaulun.

Ilpo Saarelainen